Siirry pääsisältöön

Kesän vikoja vai syksyn ekoja päiviä?

...päivisin on kuuma (shortseja on ikävä) ja aamuisin kylmä... Kait se pitää jo uskoa, että syksy on selkeästi alkanut. Onneksi kuitenkin ihanan aurinkoisilla ja lämpimillä päivillä. Syksy on alkanut sikälikin, että työt on alkaneet. Näin syksyn alku on koulussa aina mielettömän kiireistä. Joka kerta mä myös unohdan sen ja onnistun kasailemaan itselleni kaikkia ylimääräisiä hommia. Toisaalta myös oppilaat jaksavat näin alkusyksystä huomattavasti paremmin, joten itsekään ei ole hillittömän väsynyt.

Töiden lisäksi nämä pari viikkoa ovat menneet ahkerasti kokkaillessa. Olen testaillut uusia juttuja (näistä postauksia myöhemmin, kunhan teen ruokia uudestaan. Jostain kumman syystä en tajua ikinä ekalla kerralla tehdessä ottaa kuvia....) ja hieman parannellut joitakin vanhoja. Järjestin myös ohimennen osana puuhakaksikkoa 35 hengen bileet. Bileet, joissa itse tehtiin ruoka alusta loppuun saakka ja jossa tilaa oli jokaiselle vieraalle periaatteessa 2 neliötä. Mutta hyvin mahtui. Lisäksi olen keräillyt kirppiskamoja (Siivouspäivä, täältä tullaan), nauttinut ihanasta brunssista ystävien seurassa (miksi mä en järjestä useammin kotibrunsseja?) ja yrittänyt ehtiä nauttimaan myös noista hillittömistä aurinkoisista päivistä. ...yhtään kuvaa en ole tainnut ottaa 2 viikkoon... eipäs kun olenpas. Bileiden juhlakaluista ehdin pari kuvaa räpsäisemään. 

Mutta nyt, kun tämä elämä taas tästä ehkä hieman rauhoittuu ja asettuu kulkemaan omaa uomaansa, rupean taas kirjoittelemaan postauksiakin. En ole siis kokonaan kartalta hävinnyt :).

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj