Ei, tämä postaus ei sisällä leipäjuuston ohjetta. Koska leipäjuustohan kuuluu tehdä tuoreesta maidosta, joka otetaan maitotankista ei purkista. ...ja koska en myöskään todellisuudessa ole koskaan itse tehnyt leipäjuustoa.
Olen maatilalta (lypsytila) kotoisin ja lapsuudessani leipäjuusto oli oleellinen osa varsinkin juhlia. Myös silloin, kun kummini tulivat kyläilemään, oli meillä aina tarjolla leipäjuustoa (ilmeisesti kummini tykkäsivät myös tästä herkusta). Meillä tehtiin itse leipäjuustoa ja tekemiseen osallistui niin isä kuin äiti. Ja kumpaakin tähän hommaan tarvittiinkin. Isä laittoi leipäjuuston alulle ja muotoili sen kiekoksi. Äiti huolehti paistamisesta, jossa isä tosin oli usein mukana. Meillä leipäjuusto paistettiin aina sähköuunissa, mutta jo sekin vaikutti suhteellisen vaaralliselta hommalta eikä aina palovammoilta vältytty.
Lapsena pidin leipäjuustosta eniten tuoreena, hieman lämpimänä. Jälkkärinä sen narskuva olemus ei niinkään ollut mieleeni. Vanhemmiten tämä herkku on kuitenkin kelvannut kylmänäkin. Mutta eniten tykkään siitä kyllä tällä hetkellä paistettuna salaatin kaverina. Leipäjuustosalaattiin ei ole mitään erityistä ohjetta, mutta ideana on tehdä salaatti. Tämän jälkeen leipäjuusto pilkotaan pieniksi kuutioiksi ja palasia paistetaan kuumalla pannulla. Leipäjuusto sulaa hieman ja saa lisää väriä pintaan. Palasia pitää muistaa myös käännellä. Ja sitten vain nautitaan salaatin kera (ja kurpitsansiemenöljy muuten sopii hämmentävän hyvin tähän mukaan).
Meillä leipäjuustosalaatti on päätynyt viime aikoina aika usein illallispöytään (onneksi ystäväni L muistutti tämän herkun olemassaolosta) lämpimien voileipien kera. Ostimme jostain halvennuksesta voileipägrillin ja pienistä (lue: suurista) epäilyksistäni huolimatta on tämä kapine lämmennyt monta kertaa. Omistin tällaisen kapineen monta vuotta sitten, mutta myin sen myös pois vähäisen käytön takia. Aika ei selvästikään ollut kypsä. Nyt voileipägrillistä valmistuu kuitenkin juuri sopiva salaatin lisuke todella nopeasti. Minun leivissäni on yleensä välissä juustoa, tomaattiviipaleita ja ohuenohuita kesäkurpitsaviipaleita. Nam.
Olen maatilalta (lypsytila) kotoisin ja lapsuudessani leipäjuusto oli oleellinen osa varsinkin juhlia. Myös silloin, kun kummini tulivat kyläilemään, oli meillä aina tarjolla leipäjuustoa (ilmeisesti kummini tykkäsivät myös tästä herkusta). Meillä tehtiin itse leipäjuustoa ja tekemiseen osallistui niin isä kuin äiti. Ja kumpaakin tähän hommaan tarvittiinkin. Isä laittoi leipäjuuston alulle ja muotoili sen kiekoksi. Äiti huolehti paistamisesta, jossa isä tosin oli usein mukana. Meillä leipäjuusto paistettiin aina sähköuunissa, mutta jo sekin vaikutti suhteellisen vaaralliselta hommalta eikä aina palovammoilta vältytty.
Lapsena pidin leipäjuustosta eniten tuoreena, hieman lämpimänä. Jälkkärinä sen narskuva olemus ei niinkään ollut mieleeni. Vanhemmiten tämä herkku on kuitenkin kelvannut kylmänäkin. Mutta eniten tykkään siitä kyllä tällä hetkellä paistettuna salaatin kaverina. Leipäjuustosalaattiin ei ole mitään erityistä ohjetta, mutta ideana on tehdä salaatti. Tämän jälkeen leipäjuusto pilkotaan pieniksi kuutioiksi ja palasia paistetaan kuumalla pannulla. Leipäjuusto sulaa hieman ja saa lisää väriä pintaan. Palasia pitää muistaa myös käännellä. Ja sitten vain nautitaan salaatin kera (ja kurpitsansiemenöljy muuten sopii hämmentävän hyvin tähän mukaan).
Meillä leipäjuustosalaatti on päätynyt viime aikoina aika usein illallispöytään (onneksi ystäväni L muistutti tämän herkun olemassaolosta) lämpimien voileipien kera. Ostimme jostain halvennuksesta voileipägrillin ja pienistä (lue: suurista) epäilyksistäni huolimatta on tämä kapine lämmennyt monta kertaa. Omistin tällaisen kapineen monta vuotta sitten, mutta myin sen myös pois vähäisen käytön takia. Aika ei selvästikään ollut kypsä. Nyt voileipägrillistä valmistuu kuitenkin juuri sopiva salaatin lisuke todella nopeasti. Minun leivissäni on yleensä välissä juustoa, tomaattiviipaleita ja ohuenohuita kesäkurpitsaviipaleita. Nam.
Kommentit
Lähetä kommentti