Lauantaina hellepäivää uhmaten päätimme lähteä kahden alamittaisen (toinen tosin on jo mua pitempi...Enää yksi alamittaisista on siis todellisuudessa alle 170 cm pitkä...) + Papu Papusen kanssa retkeilemään Lopelle Iso-Melkuttimen kierrokselle. 
Tähän väliin todettakoon, että olen tämän kevään aikana selannut usean kunnan nettisivuja ja etsinyt tietoja retkeilymaastoista/kävelyreiteistä. Iso-Melkuttimesta tiedon saaminen oli hieman kiven alla. Lopulta Lopen kunnan sivulta tietoa löysi, mutta näin ikävästi sanottuna niin tylsässä muodossa, että sen nettisivun (tai no PDF:n) perusteella en olisi kyllä Lopelle retkeilemään lähtenyt.
Onneksi Iso-Melkuttimesta on kuitenkin kirjoitettu erilaisia postauksia aika runsaasti, joten tietoa löytyi muuta kautta. Ja hyvä niin, koska tämä oli todellakin vierailun arvoinen paikka.
Me navigoimme paikan päälle Google Mapsin avulla, jolloin määränpääksi laitoimme Iso-Melkuttimen parkkipaikka. Tarkempi osoite on Tauluntie 146, Räyskälä. Päätimme huristella paikan päälle ajallisesti hieman pidempää reittiä (tosin kilometrillisesti lyhyempää), jolloin matka taittui pääsääntöisesti erilaisia pienempiä teitä pitkin. Reitti oli kiva. Matkalle osui muutamia todella kivan näköisiä pikkupihakahviloita, joihin emme nyt kuitenkaan pysähtyneet (tavoitteena oli välttää iltapäivän kuumimmat tunnit kävelyssä). Aikaa ajeluun täältä Helsingin reunalta meni reilu tunti.
Iso-Melkuttimen kierros kiertää nimensä mukaisesta Iso-Melkuttimen (joka on kirkasvetisin järvi, minkä olen ikinä nähnyt). Parkkipaikalta järvelle on vajaa kilometri ja tässä näytti olevan oivallisia uimapaikkoja, ulkovessa sekä katettu nuotiopaikka. Me emme kuitenkaan pysähtyneet tähän vaan lähdimme kiertämään järveä vastapäivään. Kierros oli helppokulkuista useimmiten aika leveää polkua. Maisemat eivät kierroksen aikana kovin vaihdelleet, vasemmalla näkyi ihana järvi ja oikealla metsää. Mutta reitti oli kiva. Matkalle osui muutama jyrkempi nousu ja vastaavasti myös muutama jyrkempi lasku. Sateella todennäköisesti paikoin aika liukasta. Järven ympäri menevä kierros on noin 5 kilometriä pitkä, joten yhteensä mittaa kävelylle tuli noin 7 kilometriä.
Meillä ei ollut selkeää suunnitelmaa pysähdyspaikasta. Tavoitteena oli löytää hyvä uimapaikka + samalla eväshetkipaikka. Emme tällä kertaa tarvinneet nuotiopaikka, koska eväinä oli leivät + trangioilla tehtävä italianpata (vinkkinä kerrottakoon, että tumma soijarouhe on todella näppärä retkieväs esim. Italianpataan. Ei tarvitse välittää kylmäketjusta eikä kovin kuljetuksestakaan.)
Lopulta pysähdyspaikaksi valikoitui Lepakkolaavu, joka oli kivan nimen nokassa. Laavun lähellä oli puuvarasto, jossa näytti olevan paljon puita. H oli meidän ruokavastaava ja me muut keskityimme uimiseen. Papu Papunenkin ui täällä ensimmäisen kerran omasta tahdostaan paikassa, jossa jalat eivät yltäneet pohjaan (syynä tosin saattoi olla se, että pelkäsi jäävänsä yksin rannalle....).
Vesi ei ollut mitenkään kovin lämmintä (järvi on syvä, täällä myös sukelluksen harrastajat käyvät laitesukeltamassa), mutta vesi on kirkasta. Todella kirkasta. Uimapaikkoja tuntui olevan ympäri järveä. Mahdollisesta telttailukiellosta ei löytynyt mainintaa Lopen kunnan sivuilta eikä paikalla ollut kylttejäkään. Joten todennäköisesti teltan voi pystyttää useampaan kohtaan järven ympäristössä. Ja niitä todella hyviä telttapaikkoja tuntuikin olevan siellä täällä.
Sukeltaja.fi-sivustolta löytyi myös ajo-ohjeet, jolla pääsee lähelle Lepakkolaavua ja saa autonkin aika lähelle rantaa (ohjeet löytyvät tältä sivulta). Joka tapauksessa naviin laitetaan silloin osoitteeksi Melkuttimentie, Loppi.
Vietimme hetken päivää paistatellen Lepakkolaavun kohdilla ja jatkoimme sitten kierrosta. Loppumatkasta löytyi pari todella kivaa kapeaa niemeä, joilla kannattaa käväistä. Itse kierros on todella selkeästi sinisellä merkitty eikä eksymisen vaaraa ollut. ...tosin se olisi ollutkin hieman vaikeaa, koska pääsääntöisesti tallessa pysyi seuraamalla järven reunaa.
Kotimatkalla pysähdyimme jäätelölle Räyskälän kyläkaupalle, joka oli kovin sympaattinen paikka. Matkalla voi myös ihastella Räyskälän ilmailukeskuksen läheisyydessä purjelentokoneita, joita näimme päivän aikana useampia.
Sen verran Iso-Melkutin meitä miellytti, että taidammepa joskus (realistisesti sanottuna ehkä ensi kesänä) suunnata sinne myös telttailemaan. Parhaimpansa tämä paikka näyttää toki näin hyvällä säällä.
Kommentit
Lähetä kommentti