Pientä elämää

Käväisin oppilaiden (ja muutaman openkin) kanssa laskemassa tässä viikolla niinkin hurjassa paikassa kuin Vihti Skissä . Olen useampana vuonna kyseisessä paikassa opettanut meidän oppilaita laskettelemaan. Tänä vuonna kuitenkin oli vihdoin muitakin opetuskykyisiä opettajia mukana, joten mähän sitten menin toisen open pitämään lautailukouluun. Mun lautailuhistoriani on erittäin erittäin vähäinen. Suunnilleen 15 vuotta sitten olen kerran laskenut laudalla (silloin jalkaan tungettiin vielä laskettelumonot, jotka oli laudassa kiinni. Oli, tuota, erittäin mielenkiintoista ja vaikeeta. Varsinkin hissillä ylös meno...) ja toisen kerran n. 5 vuotta sitten. Toisella kerralla en tosin ikinä tainnut päästä edes hissiin. Harjoittelin lastenrinteessä tamppaamalla mäkeä ylös ja tulemalla jotenkin alas. Ja jotenkin oppi ei ikinä iskostunut mun päähän. En vaan löytänyt sitä lautailun logiikkaa. Mutta tällä kertaa se logiikka meni aivoihin asti. En tiedä mitä tapahtui. Joko mulla oli tosi hyvä ope,...

Kevätlukukauden alkamisesta saakka olen ollut aika hyvin työllistetty... Normaalit lyhyet "vapaahetket" töissä ovat uupuneet ja näin kolmannen viikon puolivälissä sen alkaa huomata. Muisti alkaa vähän pätkiä ja en esimerkiksi millään kyennyt muistamaan Fortumin nimeä... Muistin sen kyllä alkavan f:llä, mutta siihen se jäikin. Piti kaivaa esille lappu, jossa nimi luki... Huolestuttavaa. Syynä tähän kiireeseen on ollut opeharjoittelijat, joita olen ohjannut kohta sen 3 viikkoa. Nämä 3 viikkoa ovat olleet kyllä todella antoisat, mutta on silti ihan kiva ajatus, että ensi viikolla mulla on taas välituntejakin (jolloin en siis käy läpi tuntisuunnitelmia tai pidä palautekeskusteluja). Toivottavasti myös harjoittelijoilla on ollut antoisaa. Ainakin ovat päässeet näkemään niitä normaaleja luokkia, joita norsseilla (varsinaiset harjoittelukoulut) ei ihan hirveästi vilise... Jospa eivät kuitenkaan saaneet kammokuvaa opettajan työstä ja hirveästä kiireestä. Useimmat opettajat eivät ny...

Lauantaina olin Petran kanssa illan liikenteessä. Aloitimme kulttuurilla ja kävimme katsomassa designmuseossa Valohoito-näyttelyn. Istuimme kauan aikaa valopallojen keskellä, katselimme valoja, kuuntelimme musiikkia ja vaihdoimme kuulumisia. Kulttuurin jälkeen kipitimme kylmän kaupungin läpi Korkeavuorenkadulle Kuurnaan . Kuurnassa on eri kattaukset, joista yksi aina kestää kaksi tuntia. Kaksi tuntia olikin juuri sopiva aika. Siinä ajassa ehti nauttia pienistä leipäsistä + itse tehdystä hapankorpusta voin kera, siemailla viiniä ja syödä kolmen ruokalajin illallisen. Ja kaikki oli paikassa hyvin. Palvelu toimi, tarjoilijat olivat ystävällisiä, viini oli hyvää ja ruoka aivan mielettömän hyvää. Itse söin alkupalaksi sellerikeiton sherry-kastanjoilla, pääruoaksi pippuripihvin ja jälkiruoaksi sorbetteja. Ja mistään ei kyllä ollut valitettavaa. En muista koskaan syöneeni noin hyvää sellerikeittoa ja kastanjat kruunasivat sen. Pippuripihvi oli sopivan mureaa ja lisukkeita ei ollut lii...

...ne ihanat hetket, jotka viettää ihanien ystävien kanssa. Kuinka mukavaa olikaan pitkästä aikaa jälleen yökyläillä ystävän luona. Yökyläilen kyllä paljon sellaisten ystävien luona, jotka asuvat yli 100km päässä, mutta lähimaastossa asuvien kanssa tätä ei tule niinkään harrastettua. Kannattaisi. Oli niin mukavaa tehdä yhdessä ruokaa, syödä itsensä ähkyyn todella hyvällä kukkakaalikeitolla (tätä kokeilen kyllä itsekin), vaihtaa kiristävät farkut yöhousuihin ja jatkaa höpöttämistä. Katsoa koneelta tv-sarjoja, syödä aivan järkyttävän hyvää suklaakakkua (tätäkin kokeilen....) ja lopulta kaatua väsyneenä sänkyyn. Negatiivisena puolena yökyläilystä seurasi vähän lisää univelkaa, mutta positiiviset puolet voittivat kyllä negatiiviset mennen tullen. ... ymmärtävä viesti ystävältä, joka kirjoitti juuri oikeat sanat. Juuri ne sanat, joita tarvitsinkin sillä hetkellä. ... hiljaiset hetket ihmisen kanssa, jonka oikeasti tietää ymmärtävän. Hetket, kun voi vain olla. ... pitkän ja uuvuttava...

Reilu viikko sitten suuntasin ystäväni J:n kanssa EMMAan . Aloitimme retkemme brunssilla SIS. Deli + Caféessa, jonka jälkeen jaksoimme hyvin imeä itseemme kulttuuria. Tällä kertaa suuntasimme katsomaan Jaume Plensan: In the midst of dreams (Unelmien ympäröimänä) - näyttelyn. Pidin suurista patsaista ja valosta. Teoksissa oli paljon kirjaimia ja sanoja. Sanomaltaan ehkä eniten osui tämä: The day you decide to do it is your lucky day Kauan aikaa käytimme myös ihastelemalla värien vaihtumista tässä alla olevassa patsaassa. Muutenkin näyttelyssä pääsi omaan tunnelmaansa. Hämärä valaistus, vaihtuvat värit, rauhallinen musiikki. 

Tällä viikolla erityisesti muhun upposi Sara K:n blogikirjoitus itsekkyydestä. Erityisesti osui tämä lause: "Sitten kun todella hyväksymme itsemme sellaisena kuin olemme, kenenkään toisen oleminen – hyvinvointi, henkisyys, kauneus, terveys, itsekkyys, epäitsekkyys, tasapainoisuus, ailahtelevaisuus – ei ole uhka omalle olemisellemme." (Lähde: http://trendi.fi/blogi/sara-k/itsekkyydesta#ixzz2HbQBDoJk) Juuri näinhän se menee. Ja lisäksi ihastuttivat kaupasta löytyneet tulppaanit, ihanat ystävät, mukavat tekemiset. Tähän viikkoon mahtui paljon kaikkea. Suurin osa oli positiivisia asioita :)

Kävinpä ystäväni P:n kanssa reilu viikko sitten todellisessa hipsteripaikassa. En ole koskaan tavannut missään näin paljon miehiä, joilla on ruutupaidat ja parrat. Ja jotenkin kovin kovin keskenään samallalailla pukeutuneita naisia. Mekin upottiin hyvin joukkoon. Tosin P:llä olisi kyllä pitänyt olla ruutupaita ja parta. Mutta ehkä sen huppari + surffitukka ajoi edes vähän asiaa. Mäkin upposin teinivaatteissani hyvin muiden sekaan... Ja tämä paikka oli siis Putte´s bar & pizzeria . Ja pizzaahan me toki söimme. Itse otin Salamipizzan ja se ei ollut mulle hyvä valinta. Pizza suorastaan tihkui rasvaa, ja ööh, no se ei vain uponnut. Pohja oli kyllä tosi hyvä. P otti sen sijaan Funghi-pizzan, mikä oli tosi hyvää. Loppujen lopuksi sain sen verran sääliä osakseni, että P jakoi ystävällisesti oman pizzansa mun kanssa. Ja kummankin masut tulivat kyllä täyteen. Hinnat eivät olleet pahoja, väkeä sen sijaan riitti perjantai-illalla aivan mielettömästi. Mutta pienen odottelun jälkeen saimm...