Siirry pääsisältöön

Kesän kirjoja osa 2

Lisää kesälukemistoa.

Leena Lehtolainen: Väärän jäljillä
Olen aina tykännyt Lehtolaisen Maria Kallio -romaaneista. Tämäkin oli mukavaa luettavaa. Tosin ilmeisesti olen jättänyt jonkin edellisen osan lukematta, koska kirja viittaili tapahtumiin, joista en ollut selvillä. Maria Kallio -romaanit ovat kolahtaneet aina minuun myös tapahtumapaikkojensa vuoksi. On kiva lukea paikoista, jotka itse myös tietää.

Joy Fielding: Missä olet?
Yhdistettyä hömppää ja jännäriä. Ihan toimivaa siis. Tarina vei mukanaan ja loppuratkaisu oli yllättävä, tosin sen jälkeiset tapahtumat olivat hieman pliisuja. Tykkäsin anyway.

Thomas Harris: Nuori Hannibal
Kirja kertoo, kuinka Hannibalista tuli se, mikä hän on Uhrilampaissa. Teksti oli toisaalta aika karmaisevaa ja raakaa, mutta ei kuitenkaan liikaa. Tarina oli karmeudessaankin koskettava.

Ilkka Remes: Shokkiaalto
Tykkäsin aikanaan kovasti Remeksen ekoista kirjoista, uudemmat eivät sen sijaan ole oikein vakuuttaneet. Shokkiaallosta kuitenkin tykkäsin enemmän kuin parista edellisestä. Juoni oli ajankohtainen ja herätti ajatuksia. Itsekin rupesin taas miettimään kantaani ydinvoimaan, sitä kuitenkaan muuttamatta. Lainasin kirjan Bestsellerinä ja hieman mietin lainaushetkellä, että saankohan luettua sen viikossa. Hyvin onnistui, neljässä päivässä kirja oli kevyesti luettu (vaikka useimpina päivinä ei mitenkään suuresti aikaa ollutkaan lukea)

Stanislaw Lem: Konekansan satuja ja tarinoita
16 sadusta koostuva scifi-kirja. Näin scifiä lukevalle todella riemastuttava kirja. Tarinoita konekansan näkökulmasta. Ihmiset (tai no ylipäätänsä kaikki elollinen maapallolla) oli saduissa mitä ihastuttavimmin tavoin kuvailtuja:
"...Ja mitä enemmän ne toisiaan söivät, sitä enemmän niitä sikisi; lopulta ne kohottautuivat pystyasentoon ripustamalla limaisen olemuksensa kalkkirangan varaan ja alkoivat rakentaa koneita." 
" Olion limaisuus on nimittäin monin verroin limaisempaa, sen takkuisuus tuhannesti takkuisempaa, eikä sille löydy vertaa taikinaisuudessakaan."

Kirjassa ei ollut mitään suurta yhteinäistä juonta, eikä mitään mielettömän suurta yhtä oivallusta. Mutta pieniä, hauskoja oivalluksia löytyi paljon ja läpät oli oikeastaan aika hyviä...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj