Siirry pääsisältöön

Kesän kirjoja

Tänä kesänä on tähän mennessä tullut luettua yllättävän vähän. Maalla ollessa lukeminen keskittyi, harvinaista kyllä, lehtiin. Tämän kesän saldoon kuuluvat muunmuassa seuraavat kirjat:

Olli Jalonen: Poikakirja
Kirja, jonka valitsin paremman puutteessa, mutta joka osoittautui yllättävän hyväksi. Kirja kertoo 1960-luvun elämästä koulupojan näkökulmasta.

Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan
En oikein osaa sanoa, pidinkö tästä kirjasta vai en. Kirja oli kyllä helposti luettavaa ja se piti mielenkiinnon yllä. Ja tarina oli kesään sopivaa hömppää. Mutta jotenkin tämä ei kuitenkaan kolahtanut. Tarina oli ehkä hieman liian mielikuvituksellinen.

John Simon: Koneen ruhtinas, Pekka Herlinin elämä
 Kirja, jonka luin, koska mitään muuta luettavaa ei enää ollut. MUTTA yllätyin positiivisesti. Kirjailijan tapa kirjoittaa oli välillä hieman puiseva ja toistoa oli välillä paljon (jopa mun muistilla varustettu ihminen kyllä muisti, että montako hehtaaria maatilan koko oli...). Mutta kokonaisuudessaan kirja oli mielenkiintoinen, tykkäsin.

Stephenie Meyer: Aamunkoi
Houkutus-sarjan viimeinen osa. En ole osannut vielä oikein päättää, että tykkäsinkö kyseisestä sarjasta vai en. Kirjoitustyylistä tykkään ja koko sarja on helposti luettavaa ja siihen jää koukkuun, mutta mitään kovin uutta ajateltavaa kirjat eivät anna.

Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä
Huomasin nyt vasta, että tämänhän oli kirjoittanut saman kirjailija kuin Mitä huominen tuo tullessaan -kirjan. No, tämäkin oli sopivaa kesähömppää ja jälleen hieman ylimielikuvituksellista. Ei ehkä sovi niin tällaiselle yltiörealistille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj