...mutta on se kyllä ollut sen arvoista...
Tällä viikolla olen siis aloitellut (tai no ehkä vielä voisi ennemminkin puhua tutustumisesta) uutta harrastusta. Olin siis aikuisille suunnatussa lentopallon alkeiskurssilla ystäväni J:n kanssa. Kummankin pelikokemus ennen tätä viikkoa oli hyvin vähäistä. Laskin muuten, ettei meillä koulussa (ala-aste, yläaste, lukio) pelattu lentopalloa kuin maksimissaan viisi kertaa. Ja silloinkaan ei ikinä harjoiteltu itse peliä. Enemmänkin se oli pelaamista, eli lähinnä kaikki seisoivat kentällä ja ja ennemminkin yrittivät väistää palloa kuin osua siihen. Itselleni ei kuitenkaan jäänyt minkäänlaisia traumoja lentopallosta ja olen viime vuosina käyttänyt paljon aikaa katsomalla lentopallon ja beachin pelaamista. Ja nyt tämä alkeiskurssi osui vallan loistavaan saumaan. Muutenkin se oli kerrassaan oivallinen idea. Itselleni ainakin on ollut aina tavattoman suuri kynnys mennä pelaamaan lentopalloa (tai beachia) minnekään, koska olen vallan hyvin tiennyt olevani kentällä a) surkea b) vaaraksi muille c)joukkueelle taakkana... Mutta nyt tätä asiaa on siis ruvettu muuttamaan.
Kurssi oli kolmena iltana aina 2h kerrallaan. Ja aika pikapaketti lentopalloon tässä tuli, mutta nyt voi sitten ehkä kenties ruveta syventämään taitoja. Tuli siis opeteltua hihalyöntiä, sormilyöntiä, erilaisia hyökkäyksiä, syöttämistä jne. Ja lisäksi me pelattiinkin. Ja kolmen illan aikana kyllä tuli selvää kehitystä. Ensimmäisen illan pelit olivat aika kamalan näköisiä. Kukaan ei oikein tiennyt minne mennä ja pallo lensi minne sun sattuu. Tokana iltana pelissä oli jotain järkeä. Ja viimeisenä iltana nostot jo alkoivat onnistua kurssilaisilla, torjuminenkin alkoi olla kohillaan ja tulipahan pari hienoa hyökkäystäkin. Kurssilta jäi paljon haudutettavaa ja voipi olla, että pitää nyt viikonloppuna käydä hieman treenaamassa opittuja asioita rannassa... Ensi viikolla sitten alkaisi lentopallon kuntovuoro, jonne olemme menossa katsomaan, että josko sitä uskaltautuisimme sinne pelailemaan.
Mutta univelan lisääntymisestä, (harjoitukset olivat klo 19-21 ja sitten meni aika monta tuntia, että oli kykenevä nukahtamaan), mustelmaisista käsivarsista, kipeistä yläselän lihaksista ja jäykistä reisilihaksista huolimatta kurssi oli niin loistava. Siitä jäi kerrassaan hyvä mieli. Ja usko siihen, ettei se lentopallon pelaaminen ehkä olekaan niin mielettömän vaikeaa...
Tällä viikolla olen siis aloitellut (tai no ehkä vielä voisi ennemminkin puhua tutustumisesta) uutta harrastusta. Olin siis aikuisille suunnatussa lentopallon alkeiskurssilla ystäväni J:n kanssa. Kummankin pelikokemus ennen tätä viikkoa oli hyvin vähäistä. Laskin muuten, ettei meillä koulussa (ala-aste, yläaste, lukio) pelattu lentopalloa kuin maksimissaan viisi kertaa. Ja silloinkaan ei ikinä harjoiteltu itse peliä. Enemmänkin se oli pelaamista, eli lähinnä kaikki seisoivat kentällä ja ja ennemminkin yrittivät väistää palloa kuin osua siihen. Itselleni ei kuitenkaan jäänyt minkäänlaisia traumoja lentopallosta ja olen viime vuosina käyttänyt paljon aikaa katsomalla lentopallon ja beachin pelaamista. Ja nyt tämä alkeiskurssi osui vallan loistavaan saumaan. Muutenkin se oli kerrassaan oivallinen idea. Itselleni ainakin on ollut aina tavattoman suuri kynnys mennä pelaamaan lentopalloa (tai beachia) minnekään, koska olen vallan hyvin tiennyt olevani kentällä a) surkea b) vaaraksi muille c)joukkueelle taakkana... Mutta nyt tätä asiaa on siis ruvettu muuttamaan.
Kurssi oli kolmena iltana aina 2h kerrallaan. Ja aika pikapaketti lentopalloon tässä tuli, mutta nyt voi sitten ehkä kenties ruveta syventämään taitoja. Tuli siis opeteltua hihalyöntiä, sormilyöntiä, erilaisia hyökkäyksiä, syöttämistä jne. Ja lisäksi me pelattiinkin. Ja kolmen illan aikana kyllä tuli selvää kehitystä. Ensimmäisen illan pelit olivat aika kamalan näköisiä. Kukaan ei oikein tiennyt minne mennä ja pallo lensi minne sun sattuu. Tokana iltana pelissä oli jotain järkeä. Ja viimeisenä iltana nostot jo alkoivat onnistua kurssilaisilla, torjuminenkin alkoi olla kohillaan ja tulipahan pari hienoa hyökkäystäkin. Kurssilta jäi paljon haudutettavaa ja voipi olla, että pitää nyt viikonloppuna käydä hieman treenaamassa opittuja asioita rannassa... Ensi viikolla sitten alkaisi lentopallon kuntovuoro, jonne olemme menossa katsomaan, että josko sitä uskaltautuisimme sinne pelailemaan.
Mutta univelan lisääntymisestä, (harjoitukset olivat klo 19-21 ja sitten meni aika monta tuntia, että oli kykenevä nukahtamaan), mustelmaisista käsivarsista, kipeistä yläselän lihaksista ja jäykistä reisilihaksista huolimatta kurssi oli niin loistava. Siitä jäi kerrassaan hyvä mieli. Ja usko siihen, ettei se lentopallon pelaaminen ehkä olekaan niin mielettömän vaikeaa...
Kommentit
Lähetä kommentti