Siirry pääsisältöön

syyskuussa luetut


Syyskuussa työkiireet ja kaikki riennot häiriköivät syyskuussa vakavasti lukemista. Yllättävän monta kirjaa kuitenkin ehdin näköjään lukea, vaikka onkin koko ajan ollut sellainen olo, etten ehdi koskaan lukea. Työstressin takia kirjat ovat olleet pääsääntöisesti aika kevyttä kamaa...

Barbara Taylor Bradford: Pariisin viikot
Hömppää jälleen. Ei hillittömän suurta tarinaa takana. Kivaa luettavaa

Lubna Ahmad Al-Hussein: 40 raipaniskua, tositarina nyky-Sudanista
Kirja, joka pisti ajattelemaan. Työssäni kohtaan paljon eri kulttuureista tulevia ihmisiä. Tämä kirja sai pohtimaan sitä, kuinka vähän tiedänkään heidän taustoistaan ja kulttuuristaan. Tykkäsin.

Kate Kerrigan: Onnellisen avioliiton reseptejä
Lukupiirin kirja. hömppää...

Anja Angel: Joka tiikerillä ratsastaa
Varmastikin hömpäksi luokiteltava kirja, mutta mielenkiintoinen luettava (siis kaikki hömppähän on... :), mutta tämä nyt muutenkin). Kertoi 1960-luvun Kambodzassa elävästä suomalaisesta naisesta. Sisälsi jonkin verran historiaa Vietnamin sodasta.

Lauren Weisberger: VIP-ihmisiä
Hömppäosastoa edelleen. Mukaansa tempaava.

Seppo Kontinen: Suomalainen ruokalasku
Kirja, jonka alun perin ostin P:lle. En kuitenkaan malttanut jättää kirjaa Saksaan, koska se oli vielä itsellä kesken, joten se reissasi takaisin Suomeen (ja nyt se on reissannut jälleen Saksaan). Mielenkiintoinen. Sai mut jälleen enemmän ja enemmän kritisoimaan tätä kahden kauppaketjun ylivoimaa ja miettimään enemmän ja enemmän sitä, mistä ruokani ostan. Hieman olisin kaivannut joihinkin kohtiin suoria lähdeviittauksia. Mutta kirjasta tykkäsin. Tämä kannattaa lukea. Tosin sen jälkeen on vielä kauhistuneempi suomalaisen ruoan hinnasta ja suomen kilpailuvirastosta ja kaikesta...

Kommentit

  1. Piti tietenkin tulla vastavierailulle ;-) Minäkin olen joskus lukenut tuon Kerriganin kirjan, se oli oikein hyvä rentoutuspläjäys. Ja olen ihan samanlainen lukija kuin sinäkin, että kun töissä stressaa, niin lukemisto kevenee. Kesälomalla pystyn lukemaan jotain sellaistakin, joka vaatii aivoja! :-D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj