Itsenäisyyspäiväperinteeni tai -tapani ovat muuttuneet kovasti lapsuudesta. Lapsuudessani tein päivisin yleensä jotain käsitöitä äidin kanssa ja samalla tv:stä pyöri Tuntematon Sotilas tai jotain muuta itsenäisyypäivään liittyvää tv-ohjelmaa. Suurin perinne oli partiolaisten soihtukulkue. Itse osallistuin soihtukulkueeseen ensin sudarina, myöhemmin vartiolaisena ja parina viimeisenä vuotena ohjaajana. Sudarina kannoimme hautakynttilöitä ja voi sitä jännitystä, kun oli tarpeeksi pitkä tai tarpeeksi luotettava tai tarpeeksi jotain, että sai kantaakseen soihdun. Joinakin vuosina soihtujen kangasosat (joissa tuli oli) eivät olleet tarpeeksi hyvin kiinni soihduissa ja niitä sitten pomppi soihduista pois. Onneksi koskaan ei tullut isompaa vahinkoa. 17-vuotiaaasta alkaen pääsin näkemään soihtukulkueen toisen puolen, kun olin lippukunnan toisena johtajana. Itsenäisyyspäivä vaati mielettömästi valmisteluja. Yhteistyötä papin ja suntion kanssa (valatilaisuus oli aina myös itsenäisyyspäivänä soihtukulkueen jälkeen kirkossa), soittelua poliisilaitokselle, jotta tulivat pysäyttämään liikenteen. Vapaaehtoisten aikuisten etsimistä, jotta soihtukulkue pääsi lähtemään. Lipunkantajien ja airueiden valinta. Huivien metsästämistä niille, jotka olivat omansa hukanneet. Ohjelman järjestämistä kirkkoon. Ihmeen hyvin sitä lukiolaisena ehti ja osasi kaiken tehdä. (Toinen vuoden iso juttu oli kirjanpidon järjestäminen ja tilinpäätöksen tekeminen ja avustuksien hakeminen... Opin paljon ihan hyödyllisiä taitoja tuolloin).
Nykyään itsenäisyyspäivät ovat hieman rauhallisempia.
Tähän itsenäisyyspäivään kuului ystävän kanssa jumpassa + saunassa käyminen. Tämän jälkeen suuntasin ystävälleni U:lle, jossa keitimme ja söimme tämän joulukuun ensimmäiset riisipuurot. Illan vietin kotona kuunnellen Sibeliusta ja tehden ruokaa ruokakerhoa varten. Linnanjuhliakin katsoin. Jotenkin mielenkiinto ei vain tänä vuonna riittänyt. Loppujen lopuksi päädyin katsomaan nauhotettuja ohjelmia ja syömään sipsejä....
Ja 94-vuotiaan Suomen kunniaksi keittiön ikkunalla palaa kaksi kynttilää.
Nykyään itsenäisyyspäivät ovat hieman rauhallisempia.
Tähän itsenäisyyspäivään kuului ystävän kanssa jumpassa + saunassa käyminen. Tämän jälkeen suuntasin ystävälleni U:lle, jossa keitimme ja söimme tämän joulukuun ensimmäiset riisipuurot. Illan vietin kotona kuunnellen Sibeliusta ja tehden ruokaa ruokakerhoa varten. Linnanjuhliakin katsoin. Jotenkin mielenkiinto ei vain tänä vuonna riittänyt. Loppujen lopuksi päädyin katsomaan nauhotettuja ohjelmia ja syömään sipsejä....
Ja 94-vuotiaan Suomen kunniaksi keittiön ikkunalla palaa kaksi kynttilää.
Kommentit
Lähetä kommentti