Päätin sitten minäkin aloittaa omat aakkoseni.
Loogisesti aloitan A:sta. Valitsin sanaksi aamut.
Kuulun niihin todella omituisiin ihmisiin, jotka yleisesti ottaen tykkäävät aamuista. Tai paremminkin voisi sanoa, että yleisesti ottaen mulla ei oo mitään aamuja vastaan ja useimmiten ne ovat vielä aika kivoja. Mun parhaimpiin lapsuuden muistoihini kuuluu se, kun olen isän kanssa yhdessä herännyt kesäaamulla jo viiden maissa ja ihastellut ulkona nousevaa aurinkoa, kastetta ja lintujen sirkutusta. Jotenkin tuosta muistosta tulee edelleen kovin rauhallinen ja mukava olo.
Nykyään aamut ovat enemmän tai vähemmän hektisiä. Arkiaamuni olen aikatauluttanut suhteellisen tarkasti (ja nyt kun meitä taas asustaa täällä kaksi, niin aikatauluni on joutunut välillä hieman koville...) ja tämän ansiosta en joudu heräämään aamuisin turhan aikaisin.
Kello soi 6.42 (mulla on wake up -light, joten olen heräillyt jo siinä pikku hlijaa puolen tunnin ajan), jolloin ampaisen suoraan vessaan. Pisut ja pesut ja sen jälkeen meikkaus.
6.55 tai viimeistään 7.00 olen ruokapöydän ääressä ja syön aamupalani. Aamupalani arkiaamuina on lähes tulkoon vakio: metsämarjajogurttia ja muroja.
Viimeistään 7.07 vaatteet päälle ja hiusten laitto. Tässä vaiheessa ehdin ehkä jopa hieman hengailla ja pyöriä ympyrää.
7.18 ulkovaatteet päälle ja auton putsaaminen näin talvisin.
7.25 liikkeelle pihasta ja hakemaan työkaveri kyytiin.
7.50 olemme viimeistään töissä.
Tiedostan myös sen tosiseikan, että sitten jos mulla on joskus lapsia, niin aamut eivät ehkä ole enää niin miellyttäviä... Kahdenkin ihmisen saamisessa liikenteeseen on välillä tekemistä, saati sitten jos meitä olisi enemmän...
Loogisesti aloitan A:sta. Valitsin sanaksi aamut.
Kuulun niihin todella omituisiin ihmisiin, jotka yleisesti ottaen tykkäävät aamuista. Tai paremminkin voisi sanoa, että yleisesti ottaen mulla ei oo mitään aamuja vastaan ja useimmiten ne ovat vielä aika kivoja. Mun parhaimpiin lapsuuden muistoihini kuuluu se, kun olen isän kanssa yhdessä herännyt kesäaamulla jo viiden maissa ja ihastellut ulkona nousevaa aurinkoa, kastetta ja lintujen sirkutusta. Jotenkin tuosta muistosta tulee edelleen kovin rauhallinen ja mukava olo.
Nykyään aamut ovat enemmän tai vähemmän hektisiä. Arkiaamuni olen aikatauluttanut suhteellisen tarkasti (ja nyt kun meitä taas asustaa täällä kaksi, niin aikatauluni on joutunut välillä hieman koville...) ja tämän ansiosta en joudu heräämään aamuisin turhan aikaisin.
Kello soi 6.42 (mulla on wake up -light, joten olen heräillyt jo siinä pikku hlijaa puolen tunnin ajan), jolloin ampaisen suoraan vessaan. Pisut ja pesut ja sen jälkeen meikkaus.
6.55 tai viimeistään 7.00 olen ruokapöydän ääressä ja syön aamupalani. Aamupalani arkiaamuina on lähes tulkoon vakio: metsämarjajogurttia ja muroja.
Viimeistään 7.07 vaatteet päälle ja hiusten laitto. Tässä vaiheessa ehdin ehkä jopa hieman hengailla ja pyöriä ympyrää.
7.18 ulkovaatteet päälle ja auton putsaaminen näin talvisin.
7.25 liikkeelle pihasta ja hakemaan työkaveri kyytiin.
7.50 olemme viimeistään töissä.
Tiedostan myös sen tosiseikan, että sitten jos mulla on joskus lapsia, niin aamut eivät ehkä ole enää niin miellyttäviä... Kahdenkin ihmisen saamisessa liikenteeseen on välillä tekemistä, saati sitten jos meitä olisi enemmän...
Kommentit
Lähetä kommentti