Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän pidän näköjään hitaista aamuista. Siitä, kun voi istua nojatuolissa kirjan kanssa ja juoda samalla teetä. Siitä, kun ympärillä on hiljaista. Siitä, kun on vielä hämärää ja voi lukea lukulampun valossa kirjaa. Siitä, ettei ole kiire minnekään. Siitä, ettei ole pakko aloittaa aamua aamupalalla vaan voi sen sijaan aloittaa aamun teellä. Myöhemmin on aikaa aamupalalle.
Harmi vaan, ettei arkena tällaisen ajan järjestäminen ole mahdollista. Tai on, jos heräisin tarpeeksi ajoissa. Mutta tällä hetkellä 6.40 on aivan tarpeeksi varhain.... Tällä hetkellä työt tosin sallivat sen, että yhtenä arkiaamunakin voi herätä vasta 7.15 ja silti ehdin olla kotona tunnin. Tunnissa teehetken ehtii jo järjestää. Moni valitsisi hieman pitempään nukkumisen, mutta itseni olen löytänyt useimmiten sängyn sijasta nojatuolista fiilistelemässä aamua.
Ja sitten ne lauantaiaamut. Useimpina lauantaiaamuina (jos en ole viikonloppureissaamassa jossakin) ehdin majoittua nojatuoliin tunniksi tai kahdeksi. Ja nimenomaan kirjan ei läppärin kanssa. Kirjan kanssa on vain se oma tunnelmansa. Ja nykyään kun ei voi enää tehdä sitä samaa mitä teininä eli lukea päivästä 6-10 tuntia... Joten 2 tuntia viikonlopusta kirjalle on aika parhautta... Toisaalta mikä estäisi järjestämästä joskus "kirjaviikonloppua", mutta useimmiten kuitenkin se sosiaalinen elämä vie voiton kirjasta.
Ja nyt valmistautumaan ihanien ystävien häihin :)
Harmi vaan, ettei arkena tällaisen ajan järjestäminen ole mahdollista. Tai on, jos heräisin tarpeeksi ajoissa. Mutta tällä hetkellä 6.40 on aivan tarpeeksi varhain.... Tällä hetkellä työt tosin sallivat sen, että yhtenä arkiaamunakin voi herätä vasta 7.15 ja silti ehdin olla kotona tunnin. Tunnissa teehetken ehtii jo järjestää. Moni valitsisi hieman pitempään nukkumisen, mutta itseni olen löytänyt useimmiten sängyn sijasta nojatuolista fiilistelemässä aamua.
Ja sitten ne lauantaiaamut. Useimpina lauantaiaamuina (jos en ole viikonloppureissaamassa jossakin) ehdin majoittua nojatuoliin tunniksi tai kahdeksi. Ja nimenomaan kirjan ei läppärin kanssa. Kirjan kanssa on vain se oma tunnelmansa. Ja nykyään kun ei voi enää tehdä sitä samaa mitä teininä eli lukea päivästä 6-10 tuntia... Joten 2 tuntia viikonlopusta kirjalle on aika parhautta... Toisaalta mikä estäisi järjestämästä joskus "kirjaviikonloppua", mutta useimmiten kuitenkin se sosiaalinen elämä vie voiton kirjasta.
Ja nyt valmistautumaan ihanien ystävien häihin :)
Kommentit
Lähetä kommentti