P:n oleillessa muilla mailla asustelin meidän kotia pääsääntöisesti yksin. Tosin puolet viikonlopuista olin muualla tai meitä oli täällä kaksi. Mutta kuitenkin. Nyt kuukauden kahden hengen talouden pystyssä olemisen jälkeen voikin havaita, kuinka selkeästi kaksi ihmistä on enemmän kuin yksi.
Ensinnäkin meidän pesukone kärsii varmaan suuresta shokista. Sitä käytetään nimittäin todella usein. Jos se ennen pyöri ehkä kerran viikossa (tai jopa hieman harvemminkin hyvinä viikkoina), niin nyt se pyörii 3-6 kertaa.... Osansa tähän tekeen P:n treenivaatteet.
Tiskikone on myös tainnut saada hengenahdistuksia. Sitäkin käytetään lähes joka päivä nykyään. Tai vähintään 2 päivän välein.
Jääkaappi varmaan kokee lihoneensa aika monta kiloa. Siellä on nimittäin nykyään jotenkin kamalasti ruokaa. Ja sitä ruokaa meneekin jotenkin kovin paljon (okay, yksin asuessa sitä tuli ehkä käytyä aika usein syömässä jossain muualla...).
Imuri on myös yskien joutunut sen tosiseikan eteen, että lomapäivät ovat ohi. Itse en ole kovin suuri imuroinnin ystävä ja nyt taloudessa on joku, joka sentään sietää imurointia.
Kahvinkeitin sen sijaan itkeskelee yksinään laatikossa. Vielä 2 vuotta sitten ahkerassa käytössä ollut vempele saa nimittäin jatkaa eloaan laatikossa. P kyllä juo kahvia, mutta on myös addiktoitunut sen verran teehen, ettei viitsi kaivaa kahvinkeitintä esille.
Kodinkoneiden hengenahdistusten lisäksi tähän kuukauteen on kuulunut myös kotiin tuotuja tulppaaneita (siitä olikin aikaa, kun joku oli tuonut mulle kukkia) :), yllätyksenä hankitut etukäteislaskiaispullat, yhteisiä aamuteehetkiä ja hirrrrveän paljon sosiaalista elämää. Niin ja lisäksi olen löytänyt itsestäni pienen mökittäytyjän. Silloin kun P on treeneissä, olen löytänyt itseni useimmiten kotoa.... Tässä on tullut sen verran vähän aikaa vietettyä aikaa vain itseni kanssa, että kaipaa sitä omaa aikaa. Sitä, että on kotona ihan yksin eikä tarvitse puhua kenellekään mitään. Tämä johtunee ehkä siitä, että kahden vuoden aikana oppi arvostamaan sitä omaa aikaa ja hiljaisuutta + töiden takia päivisin tällaista ei todellakaan ole kuvioissa....
Ensinnäkin meidän pesukone kärsii varmaan suuresta shokista. Sitä käytetään nimittäin todella usein. Jos se ennen pyöri ehkä kerran viikossa (tai jopa hieman harvemminkin hyvinä viikkoina), niin nyt se pyörii 3-6 kertaa.... Osansa tähän tekeen P:n treenivaatteet.
Tiskikone on myös tainnut saada hengenahdistuksia. Sitäkin käytetään lähes joka päivä nykyään. Tai vähintään 2 päivän välein.
Jääkaappi varmaan kokee lihoneensa aika monta kiloa. Siellä on nimittäin nykyään jotenkin kamalasti ruokaa. Ja sitä ruokaa meneekin jotenkin kovin paljon (okay, yksin asuessa sitä tuli ehkä käytyä aika usein syömässä jossain muualla...).
Imuri on myös yskien joutunut sen tosiseikan eteen, että lomapäivät ovat ohi. Itse en ole kovin suuri imuroinnin ystävä ja nyt taloudessa on joku, joka sentään sietää imurointia.
Kahvinkeitin sen sijaan itkeskelee yksinään laatikossa. Vielä 2 vuotta sitten ahkerassa käytössä ollut vempele saa nimittäin jatkaa eloaan laatikossa. P kyllä juo kahvia, mutta on myös addiktoitunut sen verran teehen, ettei viitsi kaivaa kahvinkeitintä esille.
Kodinkoneiden hengenahdistusten lisäksi tähän kuukauteen on kuulunut myös kotiin tuotuja tulppaaneita (siitä olikin aikaa, kun joku oli tuonut mulle kukkia) :), yllätyksenä hankitut etukäteislaskiaispullat, yhteisiä aamuteehetkiä ja hirrrrveän paljon sosiaalista elämää. Niin ja lisäksi olen löytänyt itsestäni pienen mökittäytyjän. Silloin kun P on treeneissä, olen löytänyt itseni useimmiten kotoa.... Tässä on tullut sen verran vähän aikaa vietettyä aikaa vain itseni kanssa, että kaipaa sitä omaa aikaa. Sitä, että on kotona ihan yksin eikä tarvitse puhua kenellekään mitään. Tämä johtunee ehkä siitä, että kahden vuoden aikana oppi arvostamaan sitä omaa aikaa ja hiljaisuutta + töiden takia päivisin tällaista ei todellakaan ole kuvioissa....
Kommentit
Lähetä kommentti