helmikuussa luettuja

Erlend Loe: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa
Kirja, jota lukiessa olin itse asiassa tyytyväinen siihen, että tämä oli niin helposti ja nopeasti luettava kirja. Jotenkin tämä kirja ei teemaltaan ihan kolahtanut. Mutta teksti oli kuitenkin silleen kivasti kirjoitettu, etten viitsinyt keskenkään jättää. Ja paksu tämä ei ollut. Mutta niin, jotenkin kirjan henkilöt olivat kovin negatiivisia ja pönttöjä. Mua ärsytti henkilöiden negatiivinen asenne erinäisiin asioihin ja sitten sellainen über pilvilinnojen maalailu toisaalta.

Chris Cleave: Little Been tarina
Tästä kirjasta sen sijaan pidin kovasti ja suosittelen vilpittömästi. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja aihe koskettava. Kirja perustuu tositarinoihin, mutta on täysin fiktiivinen. Kirja saa ajattelemaan asioita hieman enemmän ja sitä kuinka todella kamalia asioita todellakin tapahtuu (ja kuinka omat huolet on kuitenkin aika pieniä). Kuitenkin kirja on jotenkin positiivisesti asennoitunut ja päähenkilö on kerrassaan hurmaava.

Rain Mitchell: Tasapainoilua, Joogasalin naiset 1
Lähes tulkoon kuukauden hömppä. Mutta tämä ei kyllä oikeastaan ollut rakkausromaani. Enemmänkin kirja kertoi naisten välisestä ystävyydestä, yhteisöllisyydestä (ja myös joogasta, tosin niistä kohdista en hirveästi ymmärtänyt) ja ihmisistä. Lämmin ja mukava kirja. Ei aiheuttanut negatiivisia tuntemuksia.

Suvi Tirkkonen: Himoitse, leiki ja rakasta. Avioliiton pelastustarina
Tämän kirjan olen halunnut jo jonkin aikaa lukea, koska tästä on puhuttu aika paljon. Ja niin, tämähän oli aika hyvä kirja. Kirjassa ei kerrottu ohjeita "näin pitää toimia" vaan ennemminkin aukaistiin kirjoittajan omaa parisuhdetta ja niitä asioita, mitkä heillä toimi. Jotenkin kirja oli ihanan maanläheinen. Ei mitään ihme kikkailua tai "tee näin, niin kaikki onnistuu"-ohjeita. Pidin.

Kajsa Ingemarsson: Keltaisten sitruunoiden ravintola
Takakannen teksti "Sitruunankeltainen piristysruiske" kuvaa hyvin kirjaa. Jälleen lähellä kuukauden hömppää, mutta ei kuitenkaan. Alun negatiivisista asioista päästiin muutaman romahduksen kautta positiiviseen loppuun. Mukavaa luettavaa.

Leena Lander: Tummien perhosten koti
Olen joskus katsonut tästä kirjasta tehdyn leffan ja ilmeisesti se silloin kosketti jotenkin, koska muistin jopa Dome Karukosken ohjanneen kyseisen leffan (mun nimimuistilla tällaista ei yleensä koskaan tapahdu). Leffasta en kuitenkaan muistanut kuin paloja sieltä ja täältä, lähinnä jotkut kuvat välähtelivät mieleeni. Aloitin siis kirjan lähes puhtaalta pöydältä.
Kirja oli koskettava ja aika rankka. Aihe itsessään on rankka ja mielestäni Lander pääsi aika hyvin kiinni aiheeseen. Pidin tästä kirjasta. Se sai ajattelemaan asioita, mutta ei kuitenkaan ollut liian ahdistavaa luettavaa.

Arno Kotro: Sanovat sitä rakkaudeksi
Arno Kotro: Musta morsian
Kuukauden lukupiirikirjat. Ensimmäiset runoteokset, jotka olen lukenut lukion jälkeen. Pidin varsinkin ensimmäisestä. Kummatkin teokset käsittelevät eroa. Ensimmäinen miehen näkökulmasta, toinen naisen. Ensimmäisestä löytyi todella paljon hyviä kohtia, hauskoja kohtia, hyvin osuvia kohtia, mielenkiintoisia kohtia. Toinen teos tuntui olevan enemmän katkeraa tilitystä.