E-kirjan osoittautui erittäin haastavaksi kirjaimeksi. Mietin kauan tähän sopivaa aihetta, mutta loppujen lopuksi elokuvat tuntui kuitenkin omimmalta.
Lapsena kävin katsomassa elokuvia kiertävässä elokuvateatterissa. Elokuvia katsottiin siis niin koululla, työväentalolla kuin nuorisoseurantalolla. Elokuvaprojektorisetä tuli pikkukuntaamme aina muutaman kerran vuodessa ja silloin suuntasimmekin kavereiden kanssa katsomaan elokuvaa. Mieleenpainuvin elokuva lapsuudestani on Jurassic Park. Hieman pelotti kävellä kotiin pimeässä tämän leffan jälkeen.... Ensimmäisen kerran elokuvateatterissa kävin Oulussa vuonna 1994 katsomassa Poliisiopisto 7:n. ....silloiseen varhaisteiniin tämä harvinaisen huono elokuva taisi upota ;).
Yläasteella ja lukiossa kävin katsomassa enemmänkin elokuvia elokuvateattereissa. Sen verran harvinaista herkkua se kuitenkin oli, että joka kerta se oli jotenkin erityislaatuinen tilaisuus. Teininä paras leffa mielestäni oli ehdottomasti Titanic ja ah niin ihana Leonardo DiCaprio oli vaan niin herkku. (oikeesti, mä en ymmärrä enää teiniminäni makua miehien suhteen). Titanic kuuluu muuten myös niihin harvinaisiin elokuviin, joita katsoessa olen itkenyt. Toinen tällainen on vasta katsomani Sotahevonen. Siinä säälin niin kovasti hevosta ja muhun sattui fyysisesti, kun hevoseen sattui...
Nykyään elokuviin pääseminen on huomattavasti helpompaa kuin kotikotona asuessa. Lähin elokuvateatteri on alle kilometrin päässä. Ja kyllähän elokuvissa tuleekin sitten käytyä vähintään joka toinen kuukausi. Katselen vaihtelevasti erilaisia elokuvia. Yleensä en mene elokuvateatteriin elokuvan sanoman takia vaan enemmän sen elokuvateatteritunnelman takia. Kotonakin katson jonkin verran elokuvia, mutta kotona se tunnelma ja rentoutumisen aste ei ole sama. Kotona voi vähän samalla puuhailla muuta ja äänentoisto ei nyt ihan pääse samaan luokkaan....
Aa, tämä pitää vielä mainita. Kuten armas puolisoni huomauttelee aina silloin tällöin, olen ihminen, joka ei vaan muista katsomiaan leffoja... Elokuvien nimet ei sano yhtään mitään (paria poikkeusta lukuunottamatta) ja vielä kuvauksen perusteellakaan en pakosta tiedä katsoneeni kyseistä pätkää aiemmin. Jossain vaiheessa elokuvaa alan saada kiinni tutuista kohdista ja silloinkin pitää vielä miettiä, olenko todella katsonut kyseisen elokuvan aiemmin vai vaikka lukenut siihen liittyvän kirjan... ei ole helppoa huonomuistisen elo ;)
Lapsena kävin katsomassa elokuvia kiertävässä elokuvateatterissa. Elokuvia katsottiin siis niin koululla, työväentalolla kuin nuorisoseurantalolla. Elokuvaprojektorisetä tuli pikkukuntaamme aina muutaman kerran vuodessa ja silloin suuntasimmekin kavereiden kanssa katsomaan elokuvaa. Mieleenpainuvin elokuva lapsuudestani on Jurassic Park. Hieman pelotti kävellä kotiin pimeässä tämän leffan jälkeen.... Ensimmäisen kerran elokuvateatterissa kävin Oulussa vuonna 1994 katsomassa Poliisiopisto 7:n. ....silloiseen varhaisteiniin tämä harvinaisen huono elokuva taisi upota ;).
Yläasteella ja lukiossa kävin katsomassa enemmänkin elokuvia elokuvateattereissa. Sen verran harvinaista herkkua se kuitenkin oli, että joka kerta se oli jotenkin erityislaatuinen tilaisuus. Teininä paras leffa mielestäni oli ehdottomasti Titanic ja ah niin ihana Leonardo DiCaprio oli vaan niin herkku. (oikeesti, mä en ymmärrä enää teiniminäni makua miehien suhteen). Titanic kuuluu muuten myös niihin harvinaisiin elokuviin, joita katsoessa olen itkenyt. Toinen tällainen on vasta katsomani Sotahevonen. Siinä säälin niin kovasti hevosta ja muhun sattui fyysisesti, kun hevoseen sattui...
Nykyään elokuviin pääseminen on huomattavasti helpompaa kuin kotikotona asuessa. Lähin elokuvateatteri on alle kilometrin päässä. Ja kyllähän elokuvissa tuleekin sitten käytyä vähintään joka toinen kuukausi. Katselen vaihtelevasti erilaisia elokuvia. Yleensä en mene elokuvateatteriin elokuvan sanoman takia vaan enemmän sen elokuvateatteritunnelman takia. Kotonakin katson jonkin verran elokuvia, mutta kotona se tunnelma ja rentoutumisen aste ei ole sama. Kotona voi vähän samalla puuhailla muuta ja äänentoisto ei nyt ihan pääse samaan luokkaan....
Aa, tämä pitää vielä mainita. Kuten armas puolisoni huomauttelee aina silloin tällöin, olen ihminen, joka ei vaan muista katsomiaan leffoja... Elokuvien nimet ei sano yhtään mitään (paria poikkeusta lukuunottamatta) ja vielä kuvauksen perusteellakaan en pakosta tiedä katsoneeni kyseistä pätkää aiemmin. Jossain vaiheessa elokuvaa alan saada kiinni tutuista kohdista ja silloinkin pitää vielä miettiä, olenko todella katsonut kyseisen elokuvan aiemmin vai vaikka lukenut siihen liittyvän kirjan... ei ole helppoa huonomuistisen elo ;)
Kommentit
Lähetä kommentti