Brunssilla Dylanissa

Sunnuntaina suuntasimme Arabianrannan Dylaniin brunssille. Menimme klo 11.30 kattaukseen niin kuin muutama muukin.... Paikalla oli siis hirveä ryysis. Väkeä riitti vähän liiankin kanssa. Logistisesti tämä paikka ei ollut parhain. Noutopöydät oli aseteltu niin, että koko ajan joutui seisomaan jonossa ja väistelemään muita ja yrittämään olla tönimättä mitään tai ketään. Samoin tilan akustiikka oli aika huono. Meteli oli todella suurta.

Ruokatarjoilu sen sijaan oli oikein hyvä. Oli erilaisia leipiä, lämpimiä ruokia (paistettuja perunoita, nakkeja ja lihapullia), suuri valikoima salaatteja, paljon hedelmiä, jogurttia ja marjoja. Nälkä ei todellakaan jäänyt. Tosin miinuksena on mainittava, että lautaset olivat hivenen ärsyttävät. Olivat Kokon isot vadit, joissa on pieni keskiympyrä ja suhteellisen korkeat reunat. Tällaisiin oli hieman haastavaa kasata erilaisia ruokia ilman, että ne meni kaikki sekaisin keskenään.

Miinusta paikalle tulee mehujen mitättömästä valikoimasta. Mun mielestä aamupalaan kuuluu (appelsiini)tuoremehu, mutta Dylanista tätä ei löytynyt... Aluksi tarjolla oli punaista sekamehua, mutta ilmeisesti se loppui, koska sen jälkeen tarjolla oli jotain sitruunamehua, joka ei kyllä kolahtanut ollenkaan... Toinen miinus tulee jälkiruokapöydän suklaakakkupalasesta. Kakkupalanen oli aivan liian kuivaa ja muutenkin vähän omituisen makuista... Jäi muutaman haukun jälkeen syömättä :/

Sisarravintola Pitäjänmäen Dylan Pink kyllä voitti näiden kahden paikan välisen vertailun. Ei tämä kuitenkaan missään nimessä kuulunut heikoimpiin brunsseihin. Ja Arabianrannan ihanat maisemat kannattaa muuten käydä katsomassa, jos Dylaniin suuntaa.