Periaatteessa mä en tykkää ollenkaan välineurheilusta. Periaatteessa oon sitä mieltä, että välineiden merkillä ei oo niinkään väliä ja joo...
Mutta mitens sitten käytännössä?
No, mitään merkkiurheiluvaatteita tai -välineitä en erityisemmin etsi tai erityisesti halua. Mutta karu fakta on, että hyvän merkin tuotteet on yleensä teknisesti parempia ja pitkäikäisempiä (ja hintavampiakin...). Ja toinen karu fakta on, että joskus välineiden uusiminen tai hankkiminen ylipäätänsä helpottaa sitä urheilua...
Eniten mä välineurheilen pyöräni kanssa. Tosin senkin kanssa pyrin pysymään kohtuudessa. Edellinen pyöräni oli maastopyörä, jonka halusin ja sain vuonna 1997... No maastopyörä + pääkaupunkiseudun kadut ei sitten ollut ihan paras yhdistelmä. Muutaman kuukauden poljin miehen Nishikillä (hieman väärän kokoinen, mutta menetteli) ja samalla pohdin kuumeisesti, että kannattaako mun hankkia omaa kallista pyörää, ja jos sellaisen hankin, niin millanen sen pitäisi olla. Loppujen lopuksi suunnilleen 4 vuotta sitten hankin oman Nishikin. Miesten mallisen (mulla on pitkä selkä, joten miesten runkomallilla se ei kipeydy ja jumiudu toisin kuin naisten malleilla), levyjarrullisen, aika kevyen ja muutenkin kivan. Lisäksi hankin lukkopolkimet ja niihin kengät. Ja neljän vuoden aikana on tullut saatua lahjaksi tai hankittua itse satulan alle pieni laukku, sarviin laitettava laukku, uusi kypärä ja pyöräilykenkien suojukset. Ja erinäinen paikkausarsenaali on tullut myös elämääni mukaan ja useimmiten se kulkee pyöräillessäkin mukana.
Ja kaikki äsken luetelleet ovat tehneet kyllä mun pyöräilystä niin paljon mukavampaa. Mun pyöräilytottumukset ovat myös ehkä hieman kieroutuneet. Mä en yleisesti ottaen viitsi vajaan kilometrin kauppamatkan takia kaivaa pyörää varastosta ja lukita sitä sitten kaupan edessä (ja mä en pyöräile ilman kypärää, joten sekin on hieman ärsyttävä kaupassa). Matkat, joita pyörällä yleisesti teen, ovatkin sitten vähintään 3 kilometrin mittaisia, mutta yleensä vähintään 10 km. Mä en myöskään osaa polkea hitaasti... Poljen lähes aina täysillä (paitsi, jos mulla on seuraa) ja yleensä mun pyörälenkit ovatkin kunnon hikilenkkejä.
Tänä vuonna pyöräilykaudenkin korkkaus meni jotenkin tosi myöhäiseen. Syy oli katupölyn ja ihan oman laiskuuden... En vain saanut aikaiseksi. Eilen sitten tsemppasin ja polkaisin ensin aamulla töihin (jossa ennen töiden alkua oli käytävä toki suihkussa...). Ja voi kuinka mukavaa se olikin. Olin ehtinyt taas unohtaa, kuinka kiva aamuisin on veivata pyörällä ja kuinka kivan kirpakkaa aamuilma on ja kuinka kukat on avautumassa ja.... Alkuillasta pyöräilin sitten ystäväni kanssa takaisin kotia päin ja pitihän sitä mukavan pyöräilyn ja aurinkoisen ilman ja kevään ja lähestyvän kesän kunniaksi korkata myös Suomen terassikausi:
Mutta mitens sitten käytännössä?
No, mitään merkkiurheiluvaatteita tai -välineitä en erityisemmin etsi tai erityisesti halua. Mutta karu fakta on, että hyvän merkin tuotteet on yleensä teknisesti parempia ja pitkäikäisempiä (ja hintavampiakin...). Ja toinen karu fakta on, että joskus välineiden uusiminen tai hankkiminen ylipäätänsä helpottaa sitä urheilua...
Eniten mä välineurheilen pyöräni kanssa. Tosin senkin kanssa pyrin pysymään kohtuudessa. Edellinen pyöräni oli maastopyörä, jonka halusin ja sain vuonna 1997... No maastopyörä + pääkaupunkiseudun kadut ei sitten ollut ihan paras yhdistelmä. Muutaman kuukauden poljin miehen Nishikillä (hieman väärän kokoinen, mutta menetteli) ja samalla pohdin kuumeisesti, että kannattaako mun hankkia omaa kallista pyörää, ja jos sellaisen hankin, niin millanen sen pitäisi olla. Loppujen lopuksi suunnilleen 4 vuotta sitten hankin oman Nishikin. Miesten mallisen (mulla on pitkä selkä, joten miesten runkomallilla se ei kipeydy ja jumiudu toisin kuin naisten malleilla), levyjarrullisen, aika kevyen ja muutenkin kivan. Lisäksi hankin lukkopolkimet ja niihin kengät. Ja neljän vuoden aikana on tullut saatua lahjaksi tai hankittua itse satulan alle pieni laukku, sarviin laitettava laukku, uusi kypärä ja pyöräilykenkien suojukset. Ja erinäinen paikkausarsenaali on tullut myös elämääni mukaan ja useimmiten se kulkee pyöräillessäkin mukana.
Ja kaikki äsken luetelleet ovat tehneet kyllä mun pyöräilystä niin paljon mukavampaa. Mun pyöräilytottumukset ovat myös ehkä hieman kieroutuneet. Mä en yleisesti ottaen viitsi vajaan kilometrin kauppamatkan takia kaivaa pyörää varastosta ja lukita sitä sitten kaupan edessä (ja mä en pyöräile ilman kypärää, joten sekin on hieman ärsyttävä kaupassa). Matkat, joita pyörällä yleisesti teen, ovatkin sitten vähintään 3 kilometrin mittaisia, mutta yleensä vähintään 10 km. Mä en myöskään osaa polkea hitaasti... Poljen lähes aina täysillä (paitsi, jos mulla on seuraa) ja yleensä mun pyörälenkit ovatkin kunnon hikilenkkejä.
Tänä vuonna pyöräilykaudenkin korkkaus meni jotenkin tosi myöhäiseen. Syy oli katupölyn ja ihan oman laiskuuden... En vain saanut aikaiseksi. Eilen sitten tsemppasin ja polkaisin ensin aamulla töihin (jossa ennen töiden alkua oli käytävä toki suihkussa...). Ja voi kuinka mukavaa se olikin. Olin ehtinyt taas unohtaa, kuinka kiva aamuisin on veivata pyörällä ja kuinka kivan kirpakkaa aamuilma on ja kuinka kukat on avautumassa ja.... Alkuillasta pyöräilin sitten ystäväni kanssa takaisin kotia päin ja pitihän sitä mukavan pyöräilyn ja aurinkoisen ilman ja kevään ja lähestyvän kesän kunniaksi korkata myös Suomen terassikausi:
Ai sullakin on Nishiki. :) Mä olen tällä viikolla aloittanut työmatkapyöräilyn. En tiedä onko tämä vasta alkuhuumaa, mutta kyllä se Nishiki vaan hyvin pyörii! Mies kävi sillä eilen kanssa lenkillä, ja oli aika ihmeissään kuinka hyvin ja helposti se kulkee! Yhtään en siis kade vaikka euron jos toisenkin pyörästä maksoin. :)
VastaaPoistaPitäisi muuten tehdä siitä pyörästä postaus tässä jossain välissä..
Juu, Nishiki on ja aika huippuja pyöriähän ne on. Hieman haaveilen sellaisesta pyörästä, jossa olisi aivan kapeet renkaat. Sellaisella vois huristella asfaltilla (muttei sitten oikein muualla :/)todella jouhevasti.
PoistaJa hienoa, että työmatkapyöräily on alkanut :)
Mulla on ihan samanlainen ajatus tuosta välineurheiluista ylipäätään kun sullakin, vaikkakin tiedän myöskin, että kunnon varusteet toimii käytännössä paljon paremmin. Minä ajalen vielä omalla aika kälysellä pyörälläni, joka nyt ainakin vie paikasta a paikkaan B, vaikkei kovin hyvin rullaakaan. Ja minä myöskin pyöräilen aina täysillä. Lienee jotain opittu spinning-tunneilta. Se on vaan vähän harmi, ettei pyöräillen pääse mihinkään hikoilematta. Laihduttajaa se ei tietysti haittaa.
VastaaPoistaKivaa viikonloppua!
Mä itse asiassa luulen polkevani tehokkaammin oikealla pyörällä kuin spinning-tunneilla. Tunnilla jotenkin on aina vähän liian huono ilma ja mä ehkä pyrin vähän lusmuilemaan... Ulkona sitten vedän täysillä :).
Poista