Tämän kesän pyöräilyt ovat edelleenkin jääneet nolostuttavan vähäiseksi...Pyöräilyjalkaa on kovasti monena päivänä vipattanut, mutta joku syy (tai tekosyy...) on liikenteeseen lähdön estänyt.
Viime viikolla sää kuitenkin suosi ja silloin tein jo pitkään suunnittelemani Espoo-pyöräilyn. Espoon matkailun sivuilta löytyy erilaisia lyhyempiä ja pidempiä reittiehdotelmia. Itse valikoin pisimmän ja haastavimman Espoo kunto-reitin. Täältä voit nähdä reitin kartalta. Itse aloitin kierrokseni Leppävaarasta, josta suuntasin ensi Tapiolaan ja sitten Rantaraittia pitkin nii pitkälle kuin pääsi. Rantaraitillehan olisi voinut puikahtaa jo Leppävaarasta, mutta alkupään raitti on mutkittelevaa ja hidasta pyöräiltävää, joten tyydyin noudattamaan annettuja ohjeita.
Rantaraittia pitkin pyöräileminen on elämys, mitä kannattaa joskus kokeilla. Upeita paisemia, pieniä kävely- ja pyöräilyteitä. Vaihtelevaa maastoa. Kivoja kahviloita matkan varrella. Hienoja taloja. Ja se meri... oih. Rantaraitti on periaatteessa merkitty todella hyvin. Mutta kun vauhtia on välillä se 30 - 40 km/h, niin ymmärrettävästi muutama kyltti tuli jälleen kerran ohitettua... Onneksi mulla on erittäin hyvä kuvamuisti, joten ilman kartttaakin (siis sehän olisi ollut järkevää kantaa mukana, jotenkin se vain unohtui...) löysin aina lopulta takaisin reitille.
Rantaraitin jälkeen pyöräilin itseni Kehä III:n yli ja kävin kurkkaamassa Espoon kartanon. Ajoin siitä siis vauhdilla ohi... Tässä kohdassa alkoi hyydyttää sekä henkisesti että fyysisesti, joten piti etsiä sopiva mäki, jonka päälle voi pysähtyä. Espoo on siis hieman mäkinen paikka ja en todellakaan halunnut pysähtyä vahingossakaan minkään mäen alle... Ylös päin pyöräily nollavauhdista lähtien olisi ollut liian raastavaa... Espoon kartanon jälkeen sitten eksyinkin taas Kunto-reitiltä. Muutaman kerran piti kaivaa puhelimesta kartta esille ja vähän hahmottaa, että missä oon. Lopulta itseni paikallistin ja tässä vaiheessa onneksi myös yksi ystävä soitti. Puhelun pohtimisen ohella pyöräilykin meni taas vähän aikaa kevyemmin. Ja sitten olinkin jo melkein perillä takaisin Leppävaarassa. Viimeiset 4 km ja se pienoinen nousu meinasivat käydä jo kohtalokkaaksi. Mutta loppujen lopuksi perille pääsi hikinen ja väsynyt, mutta itseensä tyytyväinen ihminen. Edellisen pitkän pyöräilyn olen tehnyt reilu vuosi sitten Saksassa, joten yllättävän hyvin jaksoin. Hyvä minä.
Tämä Espoo kunto -reitti on tosiaan siis pitkä. Mun pyörän mittarin mukaan matkaa kertyi 52 km. Aikaa tähän suoritukseen meni yhteensä pysähtymisineen n. 3½h, itse pyöräilyyn 2h 40min. Kovin haastavaksi en kuitenkaan tätä reittiä kokenut. Mäkiä oli joo, mutta ei nyt mitään hillittömiä. Maasto oli ylipäätänsä aika helppoa poljettavaa, asfalttia tai hyvää hiekkatietä suurimmaksi osaksi. Tosin haastavuushan riippuu siitä, mihin vertaa. Mä vertaan Saksaan ja siellä korkeuserot oli usein huomattavasti suurempia kuin Espoossa, joten henkihieverissä tuli oltua monta monituista kertaa.
Viime viikolla sää kuitenkin suosi ja silloin tein jo pitkään suunnittelemani Espoo-pyöräilyn. Espoon matkailun sivuilta löytyy erilaisia lyhyempiä ja pidempiä reittiehdotelmia. Itse valikoin pisimmän ja haastavimman Espoo kunto-reitin. Täältä voit nähdä reitin kartalta. Itse aloitin kierrokseni Leppävaarasta, josta suuntasin ensi Tapiolaan ja sitten Rantaraittia pitkin nii pitkälle kuin pääsi. Rantaraitillehan olisi voinut puikahtaa jo Leppävaarasta, mutta alkupään raitti on mutkittelevaa ja hidasta pyöräiltävää, joten tyydyin noudattamaan annettuja ohjeita.
Rantaraittia pitkin pyöräileminen on elämys, mitä kannattaa joskus kokeilla. Upeita paisemia, pieniä kävely- ja pyöräilyteitä. Vaihtelevaa maastoa. Kivoja kahviloita matkan varrella. Hienoja taloja. Ja se meri... oih. Rantaraitti on periaatteessa merkitty todella hyvin. Mutta kun vauhtia on välillä se 30 - 40 km/h, niin ymmärrettävästi muutama kyltti tuli jälleen kerran ohitettua... Onneksi mulla on erittäin hyvä kuvamuisti, joten ilman kartttaakin (siis sehän olisi ollut järkevää kantaa mukana, jotenkin se vain unohtui...) löysin aina lopulta takaisin reitille.
Rantaraitin jälkeen pyöräilin itseni Kehä III:n yli ja kävin kurkkaamassa Espoon kartanon. Ajoin siitä siis vauhdilla ohi... Tässä kohdassa alkoi hyydyttää sekä henkisesti että fyysisesti, joten piti etsiä sopiva mäki, jonka päälle voi pysähtyä. Espoo on siis hieman mäkinen paikka ja en todellakaan halunnut pysähtyä vahingossakaan minkään mäen alle... Ylös päin pyöräily nollavauhdista lähtien olisi ollut liian raastavaa... Espoon kartanon jälkeen sitten eksyinkin taas Kunto-reitiltä. Muutaman kerran piti kaivaa puhelimesta kartta esille ja vähän hahmottaa, että missä oon. Lopulta itseni paikallistin ja tässä vaiheessa onneksi myös yksi ystävä soitti. Puhelun pohtimisen ohella pyöräilykin meni taas vähän aikaa kevyemmin. Ja sitten olinkin jo melkein perillä takaisin Leppävaarassa. Viimeiset 4 km ja se pienoinen nousu meinasivat käydä jo kohtalokkaaksi. Mutta loppujen lopuksi perille pääsi hikinen ja väsynyt, mutta itseensä tyytyväinen ihminen. Edellisen pitkän pyöräilyn olen tehnyt reilu vuosi sitten Saksassa, joten yllättävän hyvin jaksoin. Hyvä minä.
Tämä Espoo kunto -reitti on tosiaan siis pitkä. Mun pyörän mittarin mukaan matkaa kertyi 52 km. Aikaa tähän suoritukseen meni yhteensä pysähtymisineen n. 3½h, itse pyöräilyyn 2h 40min. Kovin haastavaksi en kuitenkaan tätä reittiä kokenut. Mäkiä oli joo, mutta ei nyt mitään hillittömiä. Maasto oli ylipäätänsä aika helppoa poljettavaa, asfalttia tai hyvää hiekkatietä suurimmaksi osaksi. Tosin haastavuushan riippuu siitä, mihin vertaa. Mä vertaan Saksaan ja siellä korkeuserot oli usein huomattavasti suurempia kuin Espoossa, joten henkihieverissä tuli oltua monta monituista kertaa.
Hih, tätä oli hauska lukea! Näin sut silmissäni viilettämässä tukka putkella kylttien ohi. :D
VastaaPoistaHei, voisitko muuten harkita kokeilevasi ottaa tuon robottitunnistuksen pois päältä? Se on aika rasittava ja hankaloittaa kommentoimista (mä jätän joskus kommentoimatta vaan sen takia - laiska oon). Mun blogiin ei oo tullu roskapostia mainittavammin, vaikkei se ookaan päällä ja senhän saa kyllä takaisin päälle, jos siltä tuntuu.
VastaaPoistaHyvä kun sanoit, en ollut tullut ajatelleeksi... Poistin sen siis nyt saman tien. Jos saan hirveän roskapostiongelman, niin pistän sen sitten takas päälle :)
PoistaJee, kiitos! :)
PoistaHui ja Wau mikä matka! :) Itse olen vain syönyt viimeisen viikon täällä reissussa.. Arki koittaa tiistaina ja työt keskiviikkona, lomakilot voisi karistaa vaikka tuolla pyöräilyllä. :)
VastaaPoistaharmi, että säät ei näytä tälle viikolle niin otollisilta pyöräilylle :/. Toisaalta, hieman viileemmällä ei meinaa ehkä ihan niin kuolema tulla matkalla...
PoistaMä olen ennen ollut kesät intohimoinen fillaroija, mutta viime kesänä hurahdin hölkkäämiseen ja sillä tiellä olen edelleen. Fillarointi on jäänyt, mutta yritän ryhdistäytyä ja ottaa sen hölkän vuorottelijaksi, sillä mun kropalleni se toimii rasvanpolttajana huomattavasti paremmin kuin juokseminen.
VastaaPoistaMä opettelisin taas mielelläni juoksemaan. ...mä oon harrastanut juoksemista/hölkkäämistä tosi vähän, joten se pitäis taas nimenomana opetella. Mun nilkka ei vaan oikein tykkää juoksemisesta, eikä varsinkaan kovalla alustalla :/. Pitäisi siis vaan pyöräillä enemmän... kun saisi vain aikaiseksi ;)
PoistaHyvät tossut on kaiken A ja O. Vaikka geelivaimennuksilla varustetut tossut tuntuvat olevan hiuksianostattavan kalliit, niin tossuihin satsaaminen kannattaa. Ite olen ostanut Asicset ja olen niihin tosi tyytyväinen. Huonoilla vaimennuksilla mulla tulee lenkistä selkäkin kipeeksi :-(
Poista