Olen löytänyt itsestäni viimeisen kuukauden aikana hämmentävän piirteen. Mä olen aamun virkku! Tosin aamuvirkeys edellyttää sitä, että oon mennyt ennen puolta yötä nukkumaan, mutta niin mä nyt useimmiten varsinkin arkena meen.
Tän kuluneen kuukauden aikana kroppa on jotenkin totuttanut itsensä tiettyyn rytmiin. Tämänkin viikonlopun kumpanakin aamuna olen herännyt automaattisesti vähän ennen seiskaa. Wow, mä en tiedä, että onko musta tullut aikuinen, vai onnellisempi, vai omituisempi vai mitä. Mutta tämä on erittäin hämmentävää. Varsinkin, kun ottaa huomioon, että kesällä mä saatoin nukkua tai torkuskella vaikka koko aamupäivän, jos ei ollut jotain pakollista menoa. ...Veikkaan, itse asiassa onnellisuuden asteen olevan suurin tekijä, koska vanhenemisen lisäksi se on ainut noista kohdista, joka on selkeästi muuttunut.
Tää aamuvirkkuus on tuonut myös muita yllättäviä havaintoja itsestäni. Mä oikeasti saan näköjään aamuisin huomattavasti enemmän aikaan. Miksi ihmeessä mä oon tähän asti jättänyt kaiken tavaroiden järjestämisen ym. siivoilun aina iltaan? Aamuisin se sama homma sujuu niin paljon a)kitkattomammin b)nopeammin c)mukavammin ja itse asiassa vähän niinkuin itsestään. Tästä johtuen, mulla on nykyään paljon siistimpää kuin koskaan ennen.
Ja en mä nyt sentään heti sängystä suoraan pomppaa jotain astianpesukonetta täyttään tai tyhjentään tai siivoileen kaappeja.... Eeeei, ensin keitetään teetä ja avataan digihesari (voiko parempaa keksintöä ollakaan?). Lehden selailun/lukemisen jälkeen nälkätilanteesta riippuen, joko syön tai sitten siinä ohimennen puuhailen jotain. ....siis, mä joka oon aina vihannut kaikkea puuhailua, olen löytänyt itsestäni puuhailijan..... herää kysymys, oonko mä tähän asti oikein tuntenutkaan itseäni.
Tänäänkin aamulla olen täyttänyt astianpesukonetta, pakannut kesävaatteita (niin, pakko se on kait myöntää: kesä meni) ja lajitellut pyykkejä. Ennen puolen päivän jumppaa aattelin vielä siivoilla wc:n peilikaapin ja lisäksi mulla on aikaa, aikaa ja aikaa, jotta voin lueskella kirjaa ja juoda teetä. ...btw, mä niin rakastan hitaita sunnuntaiaamuja.
Ja parasta tässä on se, että mun ei tarvi tehdä itselleni to do -listoja. En todellakaan suunnitellut esim. tänään aamulla pakkaavani kesävaatteita pois. Se tuli vain mieleen tuossa aamulla.... oi, kuinka mä tykkäänkään tämän hetken elämästäni.
Kuulostaapas ihanalta! :) <3
VastaaPoista