Elokuussa luetut

Tämä kuukausi alkoi harvinaisesti. Mulla oli seuraavan listan kolme ensimmäistä kirjaa yhtä aikaa kesken. Yleensä tyydyn lukemaan yhden kirjan kerrallaan. Nyt kuitenkin listan ensimmäinen oli sen verran paksu, ettei sitä ollut ollenkaan kätevä kantaa mukana liikenteessä... Tätä varten siis aloitin myös toisena olevan kirjan. Toisena oleva kirja ei kuitenkaan aivan täysin vienyt mua mukanaan ja kun se oli eräälle viikonloppumatkalle lähtiessä yli puolivälin, päädyin ottamaan mukaan tämän kirjan sijaan kolmantena olevan kirjan. Kaikki kolme olivat niin erilaisia kirjoja, että näköjään pystyin pitämään jokaisen pääpointit mielessäni eikä ollut ongelmia vaihdella kirjojen välillä.

Jean M. Untinen-Auel: Maalattujen luolien maa
Käsittääkseni Maan lapset -romaanisarjan viimeinen osa. Ensimmäisen näistä luin joskus 15 vuotta sitten ja oli kiva saada tarina päätökseen. Aivan samanlaiseen tunnelmaan en kuitenkaan päässyt kuin teininä. Johtuen joko iästä tai kirjasta...  Iällä on varmaan suuri merkitys, mutta sanoisin myös, ettei tämä viimeinen osa enää ollut niin mukaansatempaava kuin ensimmäiset osat. Tämä kirja oli kyllä kivaa luettavaa ja siitä sai paljon tietoja. MUTTA tietoa tuli ehkä vähän liikaakin. Kirja oli niin mielettömän kuvaileva... Ehkä liiankin. Yli 800 sivun mittaisen kirjan olisi voinut tiivistää tarinan kannalta varmaan puoleen. Ja silti mitään ei olisi jäänyt puuttumaan. Mielelläni tämän kuitenkin luin.

Anne Tyler: Oikukas planeetta
Kirja, joka ei tosiaan vienyt aivan mukanaan. Ei tässä mitään vikaa ollut ja ihan kiva oli lukea, mutta se "ihan kiva" on hyvin kuvaava termi. Kirjassa oli kyllä hauskoja kohtia ja oivaltavia huomioita, mutta mua tämä ei ihan vienyt mukanaan. 

Oliver Sacks: Mies joka luuli vaimoaan hatuksi
Neurologisia potilaskertomuksia. 24 eri potilaskertomusta. Mielenkiintoista luettavaa. Ei siis varsinaisesti kaunokirjallisuutta, mutta hyvä ja mielenkiintoinen (toistanko tätä...) kirja. 

Sandra Brown: Likaista peliä
Jännäri + hömppä yhdistettynä samaan kirjaan. Ihan kiva. Rentouttavaa lukemista, mutta ei mitään suuria oivalluksia.

Nora Roberts: Jotain vanhaa
Kuukauden hömppä. Tarvitsin kirjan, jossa tiesin varmasti olevan onnellinen loppu. Robertsin pariin siis...  Romantiikan nälkä tyydytetty ja kuukauden kevyin kirja luettu...

Catherinen Sanderson: Petite Anglaise
Kirja, jonka luulin olevan todella hömppää. Kirja, josta sitten löytyikin jotain muutakin kuin hömppää. Kevyttä kirjallisuutta kuitenkin ehdottomasti. Ilmeisesti kirja ainakin kevyesti pohjautuu tositapahtumiin. Pohdintoja blogista ja blogin pitämisestä, erosta, uusista suhteista. Pidin. Ja sopii hyvin omaan tämän hetken elämäntilanteeseeni. 

J. Pekka Mäkelä: Alshain
Scifiä. Kivasti kirjoitettu Scifi-kirja. Tarinaa kerrottiin useamman henkilön näkökulmasta, mikä toimi aika kivasti. Hilpeää oli, että joka ikinen näistä henkilöistä tuntui miettivän lähes koko ajan seksiä... Työkaveri kommentoikin, että mitä muuta voi olettaa, jos on mies kirjoittanut... nooh...


Laura Ingalls Wilder: Pieni talo preerialla
Lukupiirikirja. Kirja, jonka olin lukenut viimeksi n. 20 vuotta sitten. Oli ihan hauska palata tämän pariin jälleen näin aikuisena.

Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti
Tarina sijainsvanhemmuudesta. Mielenkiintoinen aihe ja kirjassa päästiin mielestäni aika hyvin asian ytimeen. Silti tarina jäi mielestäni vähän pinnalliseksi. Toisaalta millään tarinalla ei voi ehkä olla selkeää alkua eikä loppua, mutta silti olisin kaivannut varsinkin selkeää loppua vähän enemmän. Mitä kellekin kävi jne. Olisin ehkä halunnut päästä vähän syvemmin sisään aiheeseen ja henkilöihin. Pidin kuitenkin.