Aakkoset: I niin kuin ilo

Aakkoset jäivät hieman tauolle, sillä I-kirjaimessa tuli stoppi. Tiesin kyllä jo kauan aikaa sitten, minkä sanan I-kirjaimesta käytän. Kuitenkin kevään ja kesän aikana tapahtui paljon asioita, minkä takia ilosta oli vaikeaa kirjoittaa. Kukaan ei kuollut tai sairastunut vaikavasti, mutta eräs vaihe elämästä päättyi ja se aiheutti surua. Mutta myös iloa.

Ilo, nauru, huumorintaju ja varsinkin musta huumori ovat olleet mulle aina tärkeitä. Näyttää myös menevän niin, että mitä vaikeampaa on, sitä enemmän mä tarvin naurua. Mulla on ollut elämässäni pari jaksoa, jolloin nauru ei ole ollut kovin herkässä. Yleisesti ottaen nauru on kuitenkin erittäin oleellinen osa mua. Voisi oikeastaan sanoa, että mä rakastan nauramista.

Oon myös havainnut, että iloa kannattaa repiä pienistä asioista. Suurista sitä ei aina saa. Mutta päivä paranee mielettömästi iloitsemalla pienistä jutuista. Siitä, että aurinko paistaa, tai että sateella tuoksuu hyvälle, teestä, hyvästä työyhteisöstä, oppilaiden hauskoista lausahduksista, kynttilöistä, hauskoista viesteistä jne. Yleisesti ottaen mä oon varmaan peruspositiivinen ihminen ja iloa onkin helppo löytää lähes asiasta kuin asiasta. Ja kun niistä vaikeimmistakin asioista heittää huonoa läppää, niin niidenkin asioiden kestäminen on helpompaa.

Ja lisäksi ilo on valinta. Mä opettelin aikanaan valitsemaan aina sen positiivisemman näkökulman. Opettelin ajattelemaan aamuisin positiivisesti heräämisestä. Opettelin ajattelemaan positiivisesti töihin menemisestä jne. Ja loppujen lopuksi se positiivisuus on suuri osa mua. Ei mun enää aamuisin tarvi miettiä, että kyllä tässäkin päivässä on jotain hyvää. Vaan mä herään siihen ajatukseen, että tänäänkin on varmasti hyvä päivä. Ja ei, mun päivät ei missään nimessä oo aina ja täysin hyviä, mutta jokaisesta yleensä löytyy se jokin pieni ilo ainakin.  Ja kun ajattelee asioista positiivisesti, niin on yleisesti ottaen paljon kivempaa.

Toki tän elämäntilanteen huomioon ottaen välillä on niitä päiviä, kun ei sitä iloa tahdo niin löytyä. Onneksi kuitenkin yleensä viimeistään seuraavana päivänä, mua jo naurattaa hassut asiat, ja hymyilen puhuessani ihmisten kanssa. Hyvinä päivinä huomaan jälleen, kuinka alhaalla kävin huonona päivänä. En enää ihmettele, että eräskin ystävä huolestui suuresti puhuessaan mun kanssa puhelimessa tällaisena huonona päivänä. Tajusin nimittäin, että sillon mä en puhu ns. nauraen. ...sen taitaa huomata aika nopeasti...