Tässä eräs ilta saimme pitkästä aikaa aikaiseksi ystäväni A:n kanssa mennä iltaa istumaan. A on yksi rakkaimmista ystävistäni, vähän sellainen isoveli. Harmillista kyllä, aikataulut osuu todella harvoin yhteen. Mutta nyt löydettiin sopiva aika, jee!
Tapasimme Lasipalatsin kulmassa olevassa mbarissa, joka oli muuttanut ilmettään sitten viime kerran.Uusi ilme kolahti sen verran hyvin, että taidanpa kipaista sinne muulloinkin istuskelemaan. Paikassa oli muuten alkoholitarjonnan lisäksi tarjolla myös teetä, jonka valikoima yllätti (luulin saavani lähinnä pussiteetä teetä ostaessani). Paikasta löytyi muun muassa vihreää teetä, jossa ilmeisesti oli jotain porkkanaa. En tiedä, mutta hyvää se oli. Seinälistan perusteella, myös jonkinlaista pientä purtavaa mbarista näytti olevan mahdollista saada. Menu näyttää olevan klo 11-20, joten silloin ainakin salaattia saa.
Tällä kertaa olimme kuitenkin suuremmasti nälkäisiä, joten suuntasimme lähistöllä sijaitsevaan Ravintola Bravuriaan. Meidän määritelmän mukaan Bravuria tarjoaa hieman parempaa pikaruokaa. Ja konsepti on kyllä aika kiva. Ravintolaan sisään mennessä saadaan paikan oma "luottokortti". Tällä kortilla sitten maksetaan kaikki. Pasta tilataan ja haetaan omalta tiskiltään. Sitten vain kortti koneeseen ja "piip", hinta on syötetty kortille. Viini haetaan omalta tiskiltään ja sama homma. Myös alkupaloja olisi ollut mahdollista ottaa ja jälkkäriäkin. Me ei kuitenkaan tällä kertaa oltu niin nälkäisiä. Tilaamamme pastat oli ihan hyviä, ja nimenomaan pikaruokkapaikkana tunnelmakin oli kohdallaan. Hyvä mättöpaikka siis, ei kannata hakea sen suurempaa tunnelmaa. Sitten lähtiessä tiskille annetaan se oma kortti ja maksetaan lasku. Saksassa tätä systeemiä varsinkin käytettiin esimerkiksi kylpylöissä (siellä nyt varsinkin oli ikävä kanniskella rahaa tai pankkikorttia mukana. Avainrenkaassa oleva piippaussysteemi oli erittäin kätevä). Pidin systeemistä, ensinnäkin se tuo vähän sellaisen "scifin" olon ja lisäksi se nopeutti toimintaa ruokatiskeillä valtavasti. Ei leikkimistä käteisen eikä tunnuslukujen kanssa. Jos piti korttinsa tallessa, saattoi olla myös varma, että maksaa juuri siitä, minkä on tilannut. Ei siis tarvinnut kuitteja pahemmin tarkastella eikä ainakaan pyydellä korjauksia.
Tällä kertaa olimme kuitenkin suuremmasti nälkäisiä, joten suuntasimme lähistöllä sijaitsevaan Ravintola Bravuriaan. Meidän määritelmän mukaan Bravuria tarjoaa hieman parempaa pikaruokaa. Ja konsepti on kyllä aika kiva. Ravintolaan sisään mennessä saadaan paikan oma "luottokortti". Tällä kortilla sitten maksetaan kaikki. Pasta tilataan ja haetaan omalta tiskiltään. Sitten vain kortti koneeseen ja "piip", hinta on syötetty kortille. Viini haetaan omalta tiskiltään ja sama homma. Myös alkupaloja olisi ollut mahdollista ottaa ja jälkkäriäkin. Me ei kuitenkaan tällä kertaa oltu niin nälkäisiä. Tilaamamme pastat oli ihan hyviä, ja nimenomaan pikaruokkapaikkana tunnelmakin oli kohdallaan. Hyvä mättöpaikka siis, ei kannata hakea sen suurempaa tunnelmaa. Sitten lähtiessä tiskille annetaan se oma kortti ja maksetaan lasku. Saksassa tätä systeemiä varsinkin käytettiin esimerkiksi kylpylöissä (siellä nyt varsinkin oli ikävä kanniskella rahaa tai pankkikorttia mukana. Avainrenkaassa oleva piippaussysteemi oli erittäin kätevä). Pidin systeemistä, ensinnäkin se tuo vähän sellaisen "scifin" olon ja lisäksi se nopeutti toimintaa ruokatiskeillä valtavasti. Ei leikkimistä käteisen eikä tunnuslukujen kanssa. Jos piti korttinsa tallessa, saattoi olla myös varma, että maksaa juuri siitä, minkä on tilannut. Ei siis tarvinnut kuitteja pahemmin tarkastella eikä ainakaan pyydellä korjauksia.
Mä oon monesti kävellyt mbarin ohi ja ajatellut, että pitäisi joskus poiketa sisään. Nyt sain sun suosituksesta taas yhden hyvän syyn lisää tehdä se joskus. :) Ja hyvä tee on aina plussaa (meille)! :D
VastaaPoista