Siirry pääsisältöön

Dylan Milk: brunssi

Lauantai oli jälleen brunssipäivä. Jälleen ystäväni P:n kera. Erinäisistä käytännön syistä päädyimme brunssille Ruoholahteen Dylan Milkiin. Dylan Milk kuuluu loogisesti Dylan-perheeseen ja olikin (tähän mennessä) viimeinen testaamatta ollut Dylan.

Dylan Milk on avattu käsittääkseni lokakuun lopussa ja ilmeisesti suuri yleisö ei ole tätä brunssipaikkaa vielä löytänyt. Syöjiä oli meidän kanssa yhtä aikaa paikalla ehkä 20 henkeä. Ja reilusti reilusti enemmän olisi mahtunut. Eipähän tarvinnut pahemmin jonotella :).

Dylanmaiseen tapaan paikasta löytyi jälleen liitutauluille raapusteltuja tietoja, hyviä hyviä salaatteja, (lämpimiä!) leipiä, hedelmiä, jälkkäriä, kahvia/teetä, mehuja jne jne jne. Tarjoilut olivat oikein hyvät, kaikkea oli riittävästi ja ei oikeastaan mitään valitettavaa. Pöydät olivat paikassa myös sen verran harvassa, että vaikka kaikki pöydät olisivat olleet varattuja, ei siltikään olisi ollut kovin ahtaan tuntuista. Tykkään.


Kommentit

  1. Ihanaa - uusi Dylan! :) Enpäs ole tästä kuullut vielä ollenkaan.

    Vaikuttaa pahasti siltä, että brunssien testaaminen jatkuu ensi vuonnakin. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tähän törmäsin jossain blogissa, mutta aika hiljaista on tämän paikan suhteen ollut. Kannattaa ehdottomasti mennä tutustumaan :)

      Poista
  2. Pistäisitkö Dylanit sitten vielä paremmuusjärjestykseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm.
      Kyllä mun järjestys oikeastaan ois:
      1. Dylan Milk (Siellä ei annettu lautasia maksaessa, vaan niitä pysty ottamaan vaikka useamman ruokia ottaessa. Ja ruoat oli herkullisia. Hieman vähemmän valikoimaa kuin Pinkissä, mutta tarpeeksi kuitenkin. Ja ei ruuhkaa :))
      2. Dylan Pink (Ruoat on herkullisia ja niitä on paljon)
      3. Arabianrannan Dylan (on ahtain ja ruuhkasin paikka näistä kolmesta. + silloin kun kävin sain syvän lautasen ja se ei vaan oikein sovi monen erilaisen salaatin ottamiseen... ne ei mahtuneet hyvin...)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Retkeilyä: Iso-Melkutin

Lauantaina hellepäivää uhmaten päätimme lähteä kahden alamittaisen (toinen tosin on jo mua pitempi...Enää yksi alamittaisista on siis todellisuudessa alle 170 cm pitkä...) + Papu Papusen kanssa retkeilemään Lopelle Iso-Melkuttimen kierrokselle.  Tähän väliin todettakoon, että olen tämän kevään aikana selannut usean kunnan nettisivuja ja etsinyt tietoja retkeilymaastoista/kävelyreiteistä.  Iso-Melkuttimesta tiedon saaminen oli hieman kiven alla. Lopulta Lopen kunnan sivulta tietoa löysi, mutta näin ikävästi sanottuna niin tylsässä muodossa, että sen nettisivun (tai no PDF:n) perusteella en olisi kyllä Lopelle retkeilemään lähtenyt.  Onneksi Iso-Melkuttimesta on kuitenkin kirjoitettu erilaisia postauksia aika runsaasti, joten tietoa löytyi muuta kautta. Ja hyvä niin, koska tämä oli todellakin vierailun arvoinen paikka.   Me navigoimme paikan päälle Google Mapsin avulla, jolloin määränpääksi laitoimme Iso-Melkuttimen parkkipaikka. Tarkempi osoite on Tauluntie 146, Räyskälä. Päätimme huris