Eilen kävin ystäväni J:n kanssa laulamassa Kauneimpia joululauluja. Jos jolutunnelmaa ei ole tahtonut löytyä, niin Kauneimmat joululaulut -tilaisuus, on sen aina tuonut. Tänä vuonna joulutunnelma pääsi vaivihkaa jostakin hiipimään muhunkin, joten tunnelmaa ei tarvinnut Kauneimmista joululauluista tänä vuonna erityisesti etsiä. Mutta tokihan tuli taas vähän enemmän jouluinen mieli.
Kauneimmat joululaulut ovat kuuluneet mun jouluperinteisiin varmaan aina. Veikkaisin, että ensimmäisen kerran olen käynyt laulamassa joululauluja kirkossa jo ennen kouluikää. Ala-asteella kävin ainakin joka vuosi äidin kanssa laulamassa joululauluja ja sen jälkeen joka vuosi ystävien tai muiden tuttujen kanssa. Opiskeluajalta on hieman muistot hukassa. Saattaapi olla, että pari vuotta on jäänyt väliin. Silloin oli aina säätämistä aikataulujen kanssa. Menin jotenkin tosi monesti ristiin tilaisuuksien kanssa. Täällä en ehtinyt ja osa tilaisuuksista oli vasta, kun oma lomani oli alkanut. Kotikotona tilaisuudet olivat sen sijaan yleensä jo olleet siihen mennessä, kun pääsin sinne. Mutta näitä muutamia hairahdusvuosia lukuunottamatta olen joka vuosi vaihtelevalla kokoonpanolla käynyt joululaulut laulamassa.
Tänä vuonna varsinkin sykähdytti takarivissä (olimme kohtuullisen pienessä kappelissa) istunut pieni poika, joka lauloi isosti ja kirkkaalla äänellä joka laulussa mukana.
Kommentit
Lähetä kommentti