viimeisiä viedään

Huomenna on sitten vuoden 2012 viimeinen työpäivä. Kerrassaan omituista. Olen silitellyt joulujuhla-asua ja etsiskellyt juhlakenkiä ja ihmetellyt, kuinka huomenna voi olla jo joulujuhlapäivä. Vastahan oli elokuu ja joka ikinen asia niin levällään kuin vaan voi olla. Vastahan oppilaat tulivat kouluun ja tutustuin uusiin työkavereihin ja vaihdoin kuulumisia vanhojen kanssa. Ja nyt olen monta ystävää rikkaampi, syksyn työt on käytännössä tehty, kevään suunnittelu on aloitettu ja joululoma on jo ihan täällä. Mieletöntä.

Tänä vuonna onkin ensimmäinen joulu 12 vuoteen, kun en vietä joulua exäni kanssa. Sekin on uutta ja erilaista. On ehkä hieman eri asia viettää joulua näin kolmekymppisenä "yksin" kuin lukioikäisenä. Muuten joulu tuleekin sujumaan suunnilleen samoin perintein kuin tähänkin asti. Menen kotikotiin, joulusaunon, syön itseni ähkyyn, käyn hautausmaalla, ihastelen kynttilämerta, käyn istumassa iltaa sisareni perheen luona, vietän aikaa kahden kummilapsistani kanssa, luen paljon, kudon sukkaa. Olen ja rentoudun.

Tähän jouluun kuuluu myös yksin ajaminen kotikotiin. Tämä matka oli kyllä alun perin tarkoitus tehdä exäni kanssa, mutta loppujen lopuksi exäni perhe päättikin viettää joulun täällä etelämmässä. Ajelen siis yksikseni. Olen varautunut cd-kasalla ja hands freellä. Lisäksi aion ostaa hedelmiä (+ vähän karkkia...) evääksi, koska epäilen huoltoasemien olevan aika täynnä lauantaina...

Kuvat  ylhäällä ja reunalla ovat kuvia tämän vuoden joulukoristeistani. Tosin talven piristäjänä taitavat jatkaa tammikuussakin kynttilät sekä valopallot. Punaisen joulutähden taidan sentään ottaa tammikuussa ikkunasta pois...

Tänä vuonna ripustin joulukortit jälleen seinälle. Laitoin nastalla (nastan laittaminen kipsiseinään oli muuten yllättävän haastava operaatio. Olisin tarvinnut joko lisää pituutta tai enemmän voimaa...) seinään roikkumaan kivan värisen nauhan ja siihen pienillä pyykkipojilla kortit kiinni. Tänäkin vuonna sain ilahduttavan monta joulukorttia.