Näin joululoman loputtua on hyvä jatkaa aakkosia. K oli kirjain, johon oli tarjolla muitakin hyviä ehdokkaita, mutta voiton vei kollegat.
Oon saanut nyt ilon työskennellä samassa työpaikassa 4½ vuotta. Näistä vuosista ensimmäinen meni tutustellessa ihmisiin, etsiessä omaa paikkaansa ja katsellessa asioita. Ja sitten hups aivan yhtäkkisesti olinkin erittäin tiivis osa työyhteisöä. Olen ollut ennen nykyistä työpaikkaani viidessä muussa työpaikassa pitemmän aikaa. Jokaisessa paikassa olen viihtynyt ja tullut hyvin toimeen muiden kanssa, mutta vasta nykyisessä työpaikassani olen suorastaan rakastunut työyhteisööni. Jos mun pitäisi joskus vaihtaa työpaikkaani, niin isoin asia mitä kaipaisin, olisi kyllä kollegani.
Kollegojen kanssa on istuttu monet illat yhdessä, grillattu yhdessä, käyty reissaamassa yhdessä. On oltu muuttoapuna, on itketty eroja, juhlittu häitä, ihasteltu syntyneitä vauvoja. On kannettu töihin karkkia synttäreiden ja nimppareiden kunniaksi. On jaettu ilot ja surut. Ja tietenkin on jaettu yhdessä sitä työarkea. Autettu vaikeissa asioissa, joustettu, mietitty yhdessä ratkaisuja. Tuettu kamalissa päivissä.Ja on toki tehty yhteistyötäkin. Suunniteltu yhdessä, pidetty yhdessä tunteja, tehty kokeita, korjattu kokeita (kuinka paljon mukavampaa se onkin seurassa kuin yksin)... Listaa voisi jatkaa varmaan loputtomiin.
Kollegoistani 90 %:n kanssa voisin mennä kahdestaan istumaan iltaa ja viihtyisin mainiosti. Itse asiassa mietin, että top10-ystäviini kuuluu 3 nykyistä kollegaa ja 1 entinenkin. Kollegoistani olen löytänyt myös ne ihmiset, jotka todellakin kykenevät ajattelemaan asioista yhtä kieroutuneesti kuin minä.
Toivon, että saan pitääkin nämä ihanat kollegani.
Oon saanut nyt ilon työskennellä samassa työpaikassa 4½ vuotta. Näistä vuosista ensimmäinen meni tutustellessa ihmisiin, etsiessä omaa paikkaansa ja katsellessa asioita. Ja sitten hups aivan yhtäkkisesti olinkin erittäin tiivis osa työyhteisöä. Olen ollut ennen nykyistä työpaikkaani viidessä muussa työpaikassa pitemmän aikaa. Jokaisessa paikassa olen viihtynyt ja tullut hyvin toimeen muiden kanssa, mutta vasta nykyisessä työpaikassani olen suorastaan rakastunut työyhteisööni. Jos mun pitäisi joskus vaihtaa työpaikkaani, niin isoin asia mitä kaipaisin, olisi kyllä kollegani.
Kollegojen kanssa on istuttu monet illat yhdessä, grillattu yhdessä, käyty reissaamassa yhdessä. On oltu muuttoapuna, on itketty eroja, juhlittu häitä, ihasteltu syntyneitä vauvoja. On kannettu töihin karkkia synttäreiden ja nimppareiden kunniaksi. On jaettu ilot ja surut. Ja tietenkin on jaettu yhdessä sitä työarkea. Autettu vaikeissa asioissa, joustettu, mietitty yhdessä ratkaisuja. Tuettu kamalissa päivissä.Ja on toki tehty yhteistyötäkin. Suunniteltu yhdessä, pidetty yhdessä tunteja, tehty kokeita, korjattu kokeita (kuinka paljon mukavampaa se onkin seurassa kuin yksin)... Listaa voisi jatkaa varmaan loputtomiin.
Kollegoistani 90 %:n kanssa voisin mennä kahdestaan istumaan iltaa ja viihtyisin mainiosti. Itse asiassa mietin, että top10-ystäviini kuuluu 3 nykyistä kollegaa ja 1 entinenkin. Kollegoistani olen löytänyt myös ne ihmiset, jotka todellakin kykenevät ajattelemaan asioista yhtä kieroutuneesti kuin minä.
Toivon, että saan pitääkin nämä ihanat kollegani.
Mulla on kanssa aivan ihanat työkaverit! En tosin ole ehtinyt saada niin läheisiä ystäviä (vielä), että tavattais vapaa-ajalla tms, mutta ihan tosi ihana porukka meillä on! Ihan harmittaa jäädä äitiyslomalle, kun tulee työkavereita ikävä. (Tosin kyllä on sellaisia oppilaitakin, joita olisin tosi kovasti halunnut opettaa peruskoulun loppuun)
VastaaPoista