Tämän kuukauden ekana päivänä luettavien kirjojen pino näytti tältä....
Ja joulukuun lopussa pino näytti suunnilleen samalta... En joulukuun aikana ehtinyt näköjään lukea paljon ollenkaan. Lisäksi jäin jotenkin jumiin kuukauden toiseen eli viimeiseen kirjaan... Lueskelin myös paljon lehtiä ja nettiartikkeleita. Olen hämmentynyt silti tästä vähäisestä lukemisesta. Luulen tämän olevan ensimmäinen kuukausi (sen jälkeen, kun opin lukemaan), jolloin olen lukenut vain 3 kirjaa...
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Kirja, jonka olen halunnut lukea jo kauemman aikaa. Kirja, jota oli hauska lukea. Osuvia huomioita suomalaisista ja ruotsalaisista. Huomasin ajattelevani välillä ruotsalaisista ja Ruotsista hyvin samoin kuin kirjan päähenkilö. Pelottavaa. Loppu oli vähän pliisu, mutta kiva kirja joka tapauksessa.
Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia
Middlesex-kirjan jälkeen suorastaan odotin tämän kirjan lukemista. Ja ikävä kyllä petyin pahasti. Kirjan lukeminen oli välillä suhteellisen pakkopullaa. Mikä oli vähän erikoista. Kirjoitustyylistä pidin edelleen, oli myös mukavaa, että tarinaa katsottiin eri henkilöiden näkökulmasta. Mutta joku tässä tökki ja pahasti. Tarina ei vaan vienyt mukanaan ja jotenkin se oli liian masentava. En myöskään saanut henkilöistä oikein otetta.
Riku Korhonen: Hyvästi tytöt
Tammikuun lukupiirikirja
Ja joulukuun lopussa pino näytti suunnilleen samalta... En joulukuun aikana ehtinyt näköjään lukea paljon ollenkaan. Lisäksi jäin jotenkin jumiin kuukauden toiseen eli viimeiseen kirjaan... Lueskelin myös paljon lehtiä ja nettiartikkeleita. Olen hämmentynyt silti tästä vähäisestä lukemisesta. Luulen tämän olevan ensimmäinen kuukausi (sen jälkeen, kun opin lukemaan), jolloin olen lukenut vain 3 kirjaa...
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Kirja, jonka olen halunnut lukea jo kauemman aikaa. Kirja, jota oli hauska lukea. Osuvia huomioita suomalaisista ja ruotsalaisista. Huomasin ajattelevani välillä ruotsalaisista ja Ruotsista hyvin samoin kuin kirjan päähenkilö. Pelottavaa. Loppu oli vähän pliisu, mutta kiva kirja joka tapauksessa.
Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia
Middlesex-kirjan jälkeen suorastaan odotin tämän kirjan lukemista. Ja ikävä kyllä petyin pahasti. Kirjan lukeminen oli välillä suhteellisen pakkopullaa. Mikä oli vähän erikoista. Kirjoitustyylistä pidin edelleen, oli myös mukavaa, että tarinaa katsottiin eri henkilöiden näkökulmasta. Mutta joku tässä tökki ja pahasti. Tarina ei vaan vienyt mukanaan ja jotenkin se oli liian masentava. En myöskään saanut henkilöistä oikein otetta.
Riku Korhonen: Hyvästi tytöt
Tammikuun lukupiirikirja
Kommentit
Lähetä kommentti