Issikkaratsastuksella

Viikonloppuna suuntasin ystäväni kanssa islanninhevostalli Faguriin (Vantaan Seutulassa). Ennen tätä olin viimeksi ratsastanut ehkä vuonna 1990... Viimeisten kymmenen vuoden aikana mieleen oli kuitenkin hiipinyt ajatus, että josko pitäisi jälleen koittaa ratsastaa. Lapsena ratsastaminen jostain syytä jäi, ja en enää edes kykene muistamaan, kuinka monta kertaa kävin pienenä ratsastamassa tai mitä kenties osasin. Pitemmän aikaa issikat olivat kuulostaneet houkuttelevilta ns. helppoutensa ja mataluutensa takia.

Ystäväni kanssa selasimme ahkerasti nettiä ja Fagurin talli valikoitui kokeilutalliksi. Fagurin ratsastustalli sijaitsee Vantaan maaseudulla. Pieniä teitä, isoja taloja, kivoja maisemia. ...pyöräilyjalkaa rupesi vipatuttamaan erittäin paljon autolla tallille huristellessa. Siis, jos asut Vantaan Seutulan läheisyydessä, mene ihmeessä tänne pyöräilemään. Minä ainakin menisin.

Koska ystäväni ei ollut käytännössä koskaan aiemmin ratsastanut ja itsellänikin siitä on niiiiiin kauan + muistikuvat ovat hämärät, niin päädyimme menemään Tutustuminen islanninhevoseen -tunnille. Tämä tunti kestää 2 tuntia, mutta loppujen lopuksi olimme tallilla 3 tuntia. Kummityttöjen hevosharrastuksen takia tiesinkin jo etukäteen, että talleilla ei vaan aikataulut yksinkertaisesti pidä. Nytkin edellinen ryhmä oli tulossa maastosta hieman myöhässä, joten me saimme sitten ylimääräistä jutustelua ohjaajamme kanssa sekä tutustumista kahteen söpöläiseen, jotka olivat tallissa.

Islanninhevoset luokitellaan käsittääkseni poneiksi. Ainakin ne ovat säkäkorkeudeltaan alle 148 cm. Näillä on siis sopivan turvallista aloittaa. Issikan selässä ollessa on kuitenkin aika matalalla. Issikat ovat myös erittäin sosiaalisia ja kiinnostuneita ympäristöstään. Näihin tyyppeihin tutustuminen sujuikin helposti.

Kun issikat saapuivat rapaisina maastosta pääsimme sitten tosihommiin. Ensin putsattiin oma ratsukko. Harjattiin ja katsottiin kaviot. Sitten satula + suitset takaisin päälle ja menoksi. Tunnilla opettelimme perustaidot, joilla pärjää. Kuinka päästään liikkeelle ja kuinka pysähdytään. Kuinka käännytään. Ja ihmeellistä kyllä, nämä taidot olivat jossain selkärangassa tallessa. Minun ratsastettavani ollut hieman itsepäinen Herkku kulki vallan kivasti. Ja siis muuallakin kuin vain edellisen perässä. Pääsimme myös tölttäämään. Se oli huisaa :).

Tunti pidettiin (mutaisella) kentällä, mutta lopuksi kävimme myös hieman ratsastamassa pellon reunassa. Tunnin jälkeen sitten toki riisuttiin hevosilta varusteet, annettiin niille hieman apetta sekä harjattiin pahimmat mudat pois. Sen verran hauskaa oli, että enköhän vielä suuntaa maastoratsastuksellekin tässä piakkoin (mun aikataulussa siis puolen vuoden sisällä).

Tallin jälkeen kävimme vielä täyttämässä vatsaa Jumbossa ja sen jälkeen suuntasinkin kotiin urheilemaan hieman lisää. Vaihdoin siis kesärenkaat autoon alle (ihan itse :)). Yllättävää kyllä, seuraavana päivänä ei paikat olleet edes kauhean kipeät.