Sipoo - onko siellä mitään?

Petran kanssa olemme jo perinteisesti (nyt ainakin voi näin sanoa, koska nyt päiviä on takana jo kolme) viettäneet yhden kesäpäivän yhdessä. Kaksi ensimmäistä kertaa olivat Helsinki-päiviä, mutta tämän kesän päivä olikin Sipoo-päivä. Etukäteen meidän kummankin tiedot taisivat olla Sipoosta aika vähäiset, mutta googlaamalla sentään jotain tietoja löytyi. Tosin hieman voisin kritisoida Sipoota turisteille elämän vaikeaksi tekemisestä... Netissä tietoja oli hyvin hyvin vähäisesti, ja ylipäätänsä ei tunnuttu osaavan markkinoida niitä omia hienoja paikkoja.

No, mitä me sitten nähtiin? Ihan ensimmäiseksi piti tietenkin huolehtia ruokailusta. Niinpä huristelimme (joo, Sipoo ja auto olivat aika ehdoton yhdistelmä. Julkisilla tätä päivää ei olisi toteutettu) syömään Kalkkirannan kievariin. Tämä kievari oli todella sympaattinen paikka. Jotenkin hassusti tuli sellainen Saksa-olo (Saksassa olen syönyt monissa monissa terassiravintoloissa, jotka ovat olleet hieman ihme paikoissa). Koska sää suosi meitä, päätimme nauttia ruokamme ulkosalla. Jo viime kesän Berliinin reissulla tuli todistettua se, että pihvi sopii helteeseen kuin nenä päähän. Tällä kertaa kumpikin meistä nauttikin lehtipihvit. Ja oli muuten todella herkullinen lehtipihvi. Ruokailun jälkeen kävelimme katsastamaan merenrannan, joka sijaitsi kievarista vain 200 metrin päässä. Todella mukava tarjoilija olikin meille kertonut, että kievari palvelee pääsääntöisesti mökkiläisiä, jotka hurauttavat rannasta mökkisaarilleen veneillään.

Seuraavaksi ajelimme sitten tutustumaan
Sipoon vanhaan kirkkoon eli Pyhän Sigfridin kirkkoon. Tämä hieno kivikirkko on rakennettu vuosina 1450 - 1454. Kirkko on entistetty lähes alkuperäiseen asuunsa ja olikin todella vaikuttava paikka. Sopivasti paikalla oli kirkon opas kertomassa meille tietoja kirkosta samalla kun me keskityimme niskat kenossa ihailemaan kattomaalauksia. Voi taas vaan miettiä sitä, kuinka haastavaa näitä maalauksia on ollut kattoon tehdä. Maalaukset ovat peräisin 1400-luvun jälkipuoliskolta, ja välissä ne ovat toki olleet peitettyinä. Kirkkoa entistäessä ne on kuitenkin onneksi putsattu esiin. Katoliselta ajalta kirkossa ovat myös alttari sekä krusifiksi. Muut kalusteet ovatkin sitten tulleet hieman myöhemmin.

Kirkon jälkeen olikin vuorossa Nikkilän entisen mielisairaalan alueeseen tutustumista. Mielisairaala perustettiin 100 vuotta sitten ja toiminta lopetettiin 1999. Tällä hetkellä aluetta on kunnostettu ja sairaalan entisiin tiloihin on tehty muunmuassa asuntoja.

Seuraavaksi tutustuttiin sitten Sipoon ja lähiseudun maaseutuun autosta katsellen. Tosin välillä piti pysähtyä ottamaan symppiksistä lehmistä kuvia (ohi kulkevat autoilijat varmaan miettivät, että taas ne hullut turistit tekee omituisuuksiaan). 

Varsinainen syy autolla huristeluun olivat Askolan hiidenkirnut. Ei siis pysytty täysin Sipoossa. Hiidenkirnualue oli käymisen arvoinen paikka ja samalla portaita ylös alas kipittäessä sai myös päivän kuntoiluannoksen. 

Tässä vaiheessa emme olleet vielä saaneet tarpeeksemme päivän historiaosuudesta vaan päätimme vielä etsiä Sibbesborgin linnan alueen. Ja löytyihän se. Tosin se vaati uskallusta ajaa pienen pienellä peltotiellä (ei ollut kiviä onneksi keskiheinikossa), sekä suurta itsehillintää (no pienesti liioitellen) kävellä muurahaisten täyttämää polkua pitkin mäkeä ylös. Itse Sibbesborgin linnasta ei ollut kyllä yhtään mitään jäljellä. Kivet oli raahattu jo aikoja sitten parempiin käyttötarkoituksiin ja pohjakerroskin oli peittynyt kasvuston ja maan alle. Mutta käytiinpä siis siinä kohden, missä linna oli aikoinaan sijainnut (tai ainakin näin me oletettiin). Tällä hetkellä paikalla oli siis paljon heinää (ja ötököitä....), puita sekä muuta kasvillisuutta. Ja toki se mäki, jonka päällä linna on sijainnut.

Viimeinen kohteemme oli Leipomokahvila N'avetta, joka oli sopivasti matkan varrella ajellessamme takaisin kotiin päin. Ehdimme paikalle juuri ennen sulkemisaikaa ja onneksi ehdimme, sillä tämä kahvila oli todella käymisen arvoinen paikka. Kahvila oli ihastuttava, samoin sen pihapiiri. Ja hintataso oli mielestäni aivan järkyttävän alhainen. Rahalleen tunsi todella saavansa vastinetta. Istuimme pihalla ja nautimme teetä ja herkullista kakkua. Lähtiessä saimme vielä kotiinviemisiksi myymättä jääneitä pullia, jotka kyllä illalla kotona hävisivät alta aikayksikön. Olivat nimittäin tosi hyviä nämäkin.

Mutta mitä jäi Sipoosta käteen? Ilman autoa siellä ei pärjää. Alue on täynnä pieniä kyliä (ja koko ajan tuntui olevan kylttejä kouluille) ja arkipäivänä siellä ei näkynyt oikein ketään. Sipoossa on paljon kivoja paikkoja, mutta niiden markkinointiin voisi hieman vielä panostaa. Mutta olihan se kiva päivä.