Kuva kertoo jo lähes kaiken.
Nämä 24 h on pyhitetty lukemiselle, reseptien etsimiselle, hiljaisuudelle, olemiselle ja vähän nukkumisellekin. Ekan työviikon jälkeen nämä ovat erittäin tarpeellisetkin. Parempaan väliin ei olisi voinut osua H:n venereissu. Enkä yhtään pistänyt pahakseni sitäkään, että talouden teini on myös muualla yötä. Oma rauha, onko parempaa?
Olen varmaan aiemminkin siitä kirjoitellut, että tarvitsen ehdottomasti ne omat hetkeni aina silloin tällöin. Tähän uusioperhekuvioon lähtiessä etukäteen hieman jännittikin, että kuinka käy. Ennen tätä vaihetta olin kuitenkin elämässäni pystynyt aina ottamaan suunnilleen viikottain omaa aikaa. No, seitsemän kuukautta on kulunut tätä vaihetta ja ihmeen hyvin on sujunut. Omia hetkiä löytyy aina silloin tällöin. Tosin usein ne ovat suunnilleen tunnin mittaisia. Näköjään sitä on kuitenkin oppinut ottamaan niistä kaiken ilon irti. Lukeminen on vähentynyt radikaalisti ja sille pitää kyllä jostain kaivaa enemmän sopivia hetkiä. Hiljaisuutta olen kaivannut yllättävän vähän. Tosin tv:tä katson jopa vielä vähemmän kuin ennen, kertonee jotain. Olen oppinut olemaan omien ajatusteni kaveri pyöräillessä ja kävelylenkeillä (joita on edelleen aivan liian harvoin, hyi mua): silloin ehtii ajatella omiaan ja kukaan ei keskeytä.
Ja olen saanut myös huimia keskusteluja niin teinien kuin nuorempien kanssa. Oppinut uusia asioita. Hihitellyt pienille ihmeellisille asioille. Tehnyt sellaisia asioita, joita en ollut lapsuuden jälkeen tehnytkään.
Ja nyt: kirja, punaviinilasi ja sohva. Ihanaa luksusta.
p.s. satoi muuten aika kovaa tässä välillä. Tuli vettä ja rakeitakin lopuksi... Koska viime öiden ukkosista en ole tajunnut ikuistaa yhtäkään, piti ikuistaa sadekuuro.
Nämä 24 h on pyhitetty lukemiselle, reseptien etsimiselle, hiljaisuudelle, olemiselle ja vähän nukkumisellekin. Ekan työviikon jälkeen nämä ovat erittäin tarpeellisetkin. Parempaan väliin ei olisi voinut osua H:n venereissu. Enkä yhtään pistänyt pahakseni sitäkään, että talouden teini on myös muualla yötä. Oma rauha, onko parempaa?
Olen varmaan aiemminkin siitä kirjoitellut, että tarvitsen ehdottomasti ne omat hetkeni aina silloin tällöin. Tähän uusioperhekuvioon lähtiessä etukäteen hieman jännittikin, että kuinka käy. Ennen tätä vaihetta olin kuitenkin elämässäni pystynyt aina ottamaan suunnilleen viikottain omaa aikaa. No, seitsemän kuukautta on kulunut tätä vaihetta ja ihmeen hyvin on sujunut. Omia hetkiä löytyy aina silloin tällöin. Tosin usein ne ovat suunnilleen tunnin mittaisia. Näköjään sitä on kuitenkin oppinut ottamaan niistä kaiken ilon irti. Lukeminen on vähentynyt radikaalisti ja sille pitää kyllä jostain kaivaa enemmän sopivia hetkiä. Hiljaisuutta olen kaivannut yllättävän vähän. Tosin tv:tä katson jopa vielä vähemmän kuin ennen, kertonee jotain. Olen oppinut olemaan omien ajatusteni kaveri pyöräillessä ja kävelylenkeillä (joita on edelleen aivan liian harvoin, hyi mua): silloin ehtii ajatella omiaan ja kukaan ei keskeytä.
Ja olen saanut myös huimia keskusteluja niin teinien kuin nuorempien kanssa. Oppinut uusia asioita. Hihitellyt pienille ihmeellisille asioille. Tehnyt sellaisia asioita, joita en ollut lapsuuden jälkeen tehnytkään.
Ja nyt: kirja, punaviinilasi ja sohva. Ihanaa luksusta.
p.s. satoi muuten aika kovaa tässä välillä. Tuli vettä ja rakeitakin lopuksi... Koska viime öiden ukkosista en ole tajunnut ikuistaa yhtäkään, piti ikuistaa sadekuuro.
Joo kyllä sitä omaa aikaa vaan tarvii. Kiva, että olet sitä myös saanut :) Minkälainen uusperhekuvio teillä nykyään on?
VastaaPoista...ja toki omalla ajalla pitää ottaa myös nettiaikaa (ja kuunnella pesukoneen pyörimistä...).
PoistaMeidän uusperhekuvioon kuuluu vakituisesti kaksi aikuista, lähes vakituisesti yksi teini, säännöllisin väliajoin kolme alle 11-vuotiasta ja tasaisen epäsäännöllisesti yksi jo täysi-ikäinen teini. Siinäpä sitä sitten onkin... :D
no johan tuossa joukossa onkin väkeä :)
PoistaMukava kirjoitus! :) Kiva, että oot tottunut oman ajan vähenemiseen.
VastaaPoista:)
Poista