Oltuani seitsemän päivää enemmän tai vähemmän tekemättä mitään, alkaa olla jo himppasen verran seinähullu olo. On suorastaan ihanaa päästä taas huomenna töihin. Vängätä teinien kanssa, heittää typeriä juttuja työkavereiden kanssa, pitää ne tuhat ja sata palaveria, jotka on jäänyt sairastamisen takia pitämättä... Ja yrittää ottaa rennosti, ettei ääni vaan taas karkaa pois.
Onneksi tuo tyyppi tuossa vierellä kylmästi sunnuntaina varas mulle lääkäriajan ja kuskas mut sinne. Itsehän olisin siis odotellut maanantaihin. Oisin omasta mielestäni voinut ihan hyvin haahuilla silloin bussilla lääkäriin ja hankkia lääkärintodistuksen, koska olo ei ollut työkykyinen. Mutta ei mun mielestä mikään kiire sinne lääkäriin ollut. Ei kuumettakaan nyt varsinaisesti ollut ja muutenkin oli vain sellainen perusflunssainen olo. Ja ääni oli hukassa, mutta sekin oli jo palautumassa. Lääkäri sitten pisti mut verikokeisiin ja hupsista keikkaa, mullahan olikin bakteeriperäinen tulehdus. Luultavasti keuhkoputken tulehdus. Sain tujut antibiootit ja järkyttävän listan mahdollisista sivuvaikutuksista. Niitä ei oo näkynyt. Oon toistaiseksi kuulo- ja näkökykyinen, ei oo ollut itsemurha-aikeita tai masennusta, ei kipeytyneitä jänteitä. Ja ne antibiootit rupes heti vaikuttaan. I h a n a a .
Maanantai oli niin erilainen päivä kuin viisi edellistä. Viidestä päivästä kolme oli ollut kuumeetonta (ainakin pääasiallisesti), mutten silti ollut saanut aikaiseksi mitään. Joka päivä harkitsin pyykinpesua ja sähköpostien kirjoittamista, mutta kumpikin tuntui ihan liian vaivalloiselta. Maanantaina se uinunut puuhanainen löytyi taas sairastamisen alta. Keittiö siisteytyi, pyykit peseytyi, suunnitelmat eteni. Oli taas ihanan normaali olo. Tosin yskä oli kamala. Ääni oli poissa. Joten ne lääkärin määräämät kolme saikkupäivää olivat ehkä ihan hyvä veto.
Jos sairauslomassa mitään hyvää on ollut, niin mä oon ehtinyt lukea. Harvoin oon niin sairas, ettenkö lukis jotain kirjaa ja en nytkään. Oon tainnut lukea neljä kirjaa alusta loppuun. Etunsa on myös siinä, kun on ääni pois. Iltaisinkaan ei voi jutella kenenkään kanssa, joten silloinkin voi lukea... Perjantai-illalla kuumeettoman 24 tunnin jälkeen päätin myös uskaltautua ulos. Mukana oli lämmintä vaatetta (myös pipo) paljon, termarissa kuumaa juomaa ja eväinä juustoja. Näillä ja hyvällä seurallla varustettuna suuntasin Kansalaistorille leffapiknikille. Leffana Sideways. Väkeä oli paljon. Onneksi olimme ajoissa ja saimme tosi hyvät paikat. Tapahtuma oli kiva ja leffakin hyvä. Eikä edes kuume noussut.
Onneksi tuo tyyppi tuossa vierellä kylmästi sunnuntaina varas mulle lääkäriajan ja kuskas mut sinne. Itsehän olisin siis odotellut maanantaihin. Oisin omasta mielestäni voinut ihan hyvin haahuilla silloin bussilla lääkäriin ja hankkia lääkärintodistuksen, koska olo ei ollut työkykyinen. Mutta ei mun mielestä mikään kiire sinne lääkäriin ollut. Ei kuumettakaan nyt varsinaisesti ollut ja muutenkin oli vain sellainen perusflunssainen olo. Ja ääni oli hukassa, mutta sekin oli jo palautumassa. Lääkäri sitten pisti mut verikokeisiin ja hupsista keikkaa, mullahan olikin bakteeriperäinen tulehdus. Luultavasti keuhkoputken tulehdus. Sain tujut antibiootit ja järkyttävän listan mahdollisista sivuvaikutuksista. Niitä ei oo näkynyt. Oon toistaiseksi kuulo- ja näkökykyinen, ei oo ollut itsemurha-aikeita tai masennusta, ei kipeytyneitä jänteitä. Ja ne antibiootit rupes heti vaikuttaan. I h a n a a .
Maanantai oli niin erilainen päivä kuin viisi edellistä. Viidestä päivästä kolme oli ollut kuumeetonta (ainakin pääasiallisesti), mutten silti ollut saanut aikaiseksi mitään. Joka päivä harkitsin pyykinpesua ja sähköpostien kirjoittamista, mutta kumpikin tuntui ihan liian vaivalloiselta. Maanantaina se uinunut puuhanainen löytyi taas sairastamisen alta. Keittiö siisteytyi, pyykit peseytyi, suunnitelmat eteni. Oli taas ihanan normaali olo. Tosin yskä oli kamala. Ääni oli poissa. Joten ne lääkärin määräämät kolme saikkupäivää olivat ehkä ihan hyvä veto.
Jos sairauslomassa mitään hyvää on ollut, niin mä oon ehtinyt lukea. Harvoin oon niin sairas, ettenkö lukis jotain kirjaa ja en nytkään. Oon tainnut lukea neljä kirjaa alusta loppuun. Etunsa on myös siinä, kun on ääni pois. Iltaisinkaan ei voi jutella kenenkään kanssa, joten silloinkin voi lukea... Perjantai-illalla kuumeettoman 24 tunnin jälkeen päätin myös uskaltautua ulos. Mukana oli lämmintä vaatetta (myös pipo) paljon, termarissa kuumaa juomaa ja eväinä juustoja. Näillä ja hyvällä seurallla varustettuna suuntasin Kansalaistorille leffapiknikille. Leffana Sideways. Väkeä oli paljon. Onneksi olimme ajoissa ja saimme tosi hyvät paikat. Tapahtuma oli kiva ja leffakin hyvä. Eikä edes kuume noussut.
Kommentit
Lähetä kommentti