Siirry pääsisältöön

Sirkus Finlandia

Syyslomalla meidän poppoo suuntasi eräs kaunis syysilta Sirkus Finlandian näytökseen. Sää oli mitä mahtavin ja kävellessä paikan päälle osa poppoosta nauttikin lehtikasoista ja osa tyytyi kuvaamaan mitä kauneinta syksyistä maisemaa (hassua, että ihan vieressä kulkeva rautatie ei yhtään häirinnyt tunnelmaa).


Omien muistikuvieni mukaan olin tätä kertaa ennen käynyt viimeksi sirkuksessa ehkä vuonna 1995... Ja silloinkin huomattavasti pienemmässä kuin Sirkus Finlandia. Lapsena sirkuksessa oli kuitenkin jotain maagista. Lähes joka kesä, joku sirkus saapui läheisen koulun pihalle. Kummasti silloin aina kirjastosta käteen eksyivät jonkinlaiset sirkukseen liittyvät romaanit. Kummasti myös mielikuvitusleikit suuntautuivat sirkukseen ja sirkuksen hevosia tuli tiirailtua useamman kerran aidan raosta.

Nykyään olen huomattavasti kriittisempi sirkuksessa oleviin eläimiin. Tai en niinkään eläimiin vaan niiden kouluttamiseen. Epäilen, etteivät keinot aina ole niitä kaikkein mukavimpia. Voinhan toki olla väärässäkin. Hevoset eivät kuitenkaan enää innostaneet sirkuksessa niin paljon kuin lapsena.

Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka kivaa sirkuksessa kuitenkin oli. Toki tunnelmaan vaikutti paljon vieressä olevat lapset, jotka jaksoivat ihastella erilaisia temppuja. Mutta kyllä näin aikuisenakin se sirkuksen tunnelma vei mukanaan. Itse tykkäsin eniten trampoliinilla tehdyistä tempuista, siinä numerossa oli sopivasti huumoriakin mukana. Toki erittäin hienot showt olivat myös etiopilaisten veljesten akrobatianäytös (oletan, että tämä lasketaan akrobatiaksi) sekä suomalaisen Heidin ilma-akrobatiashow.

Kyseisenä syksyisenä iltana sirkusteltasta poistui varmasti todella monta tyytyväistä seuruetta, niin myös meidän. (Otin muutamia kuvia sirkusteltan sisälläkin (kuvaaminen ilman salamaa on sallittu, videointi ei), mutta halusin keskittyä katsomiseen kuvaamisen sijaan, joten en saanut kovinkaan hyviä kuvia aikaiseksi ilman, että olisin ruvennut säätämään kameran asetuksia. Tällä kertaa kuvat ovat siis lähinnä syksyisiä maisemia)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj