syysaurinkoa

Huolimatta siitä, että aamuisin on kamalan pimeää, on syksy aika kiva vuodenaika. Varsinkin tällainen syksy, kun ei sada tai tihkuta koko ajan vettä. Koska huomisesta eteen päin on ilmeisesti sadetta luvassa, niin tänään pitää nauttia vielä ihanasta aurinkoisesta syysiltapäivästä.

Siispä töiden jälkeen kotiin päästyäni sujautin kameran kaulaan ja suuntasin ulos ottamaan hieman syyskuvia. Syyskuvien ottamista ei näköjään pidä suunnitella etukäteen. Monena päivänä mun piti suorittaa tämä operaatio (kerran jopa kannoin kameraa repussa koko päivän mukana varautuakseni iltapäivään ja kuvien ottamiseen), mutta aina oli sitten kuitenkin hämärää tai sateista tai kiire tai muuten vain ei onnistunutkaan. Tänään kuvien ottaminen ei ollut mun things to do -listalla (koska sillä ei ollut töiden jälkeen mitään. Tai no ruoan laitto illalla. Mutta ei mitään muuta. Ihana päivä!) ja niinpä kävi, että heti osui kerrassaan oivallinen sää.

Kuvaushetken jälkeen keitin teetä ja nyt istun teen (Japanilainen kirsikka - nam) kera nauttimassa lampimaisemista ja auringon paisteesta parvekkeella. Taidanpa hetken päästä lisätä yhtälöön vielä kirjan.

Elo-syyskuussa parveke eli jostain syystä hiljaiseloa. Grillasimme muutaman kerran täällä, mutta muuten ei tullut edes istuskeltua ja lueskeltua parvekkeella. Mutta heti kun lokakuu alkoi vaihtui moodi. Hämmentävää. Hankin muutaman callonan ja virittelin tunnelmavalopallurat niiden ympärille. Nyt voi illan pimennyttyäkin istua partsilla lukemassa (viinilasin kera).

Seuraava projekti onkin säätää herätyslamppu jälleen herätyskuntoon. Aamuisin heräily on aiempina talvina onnistunut aika mukavasti, kun päivä on alkanut, keinotekoisesti tosin, sarastaa. Huomenna siis kenties aamu ei ole niin pimeä kuin tänään.

Keväällä meidän lähilampi oli joutsenien suosiossa. Kesällä niitä ei näkynyt, mutta selkeästi olemme näin syksyisinkin muuttoreitin varrella. Joutsenpariskuntia on lammella näkynyt jo useampana päivänä ja joutsenten huutelu kuuluu nytkin. Lähestyvän talven merkkejä siis.