Joulun odottamisesta

Tein juuri hämmentävän havainnon. Mä olen odottajaihminen. Ja ei, en todellakaan ole raskaana. Odottajaihmiseksi lasken itseni, koska havaitsin juuri äsken, että asioiden odottaminen on se kivoin vaihe. Perjantaina esim. säilöin Kodin kuvalehden pöydälle ja päätin odottaa sitä oikeaa rauhallista hetkeä lukea lehti. Ja niin, sehän oli mukavaa. Oli mukava nähdä lehti pöydällä ja myhäillä, että illalla, kun väki on nukkumassa, mä istun teekupin ja lehden pariin. Ja ei sillä, lehden lukeminen oli tosissaan rentouttavaa puuhaa, mutta sen oman hetken odottaminen oli ehkä jopa parempaa.

Jouluihminenkään en ole mitenkään erityisesti, mutta jouluunkin pätee sama juttu. Sitä on kiva odottaa. Nytkin odotan sitä, että joululoma alkaa ja sunnuntaiaamulla minä a)luen kirjaa sängyssä b)juon teetä sängyssä c) luen nettihesaria sängyssä d) nousen ehkä joskus sieltä sängystä pois ja teen saaristolaisleipää. Odotan myös jouluaattoaamua, jolloin himmailen omassa kodissa. Ei kiire mihinkään. Voi juoda teetäja nautiskella hiljaisuudesta. Ja odotan sitäkin, että mennään syömään lähisukulaisten luo ja pelataan lautapelejä ja saunotaan. ..Vaikkakin nuo asiat ovat varmasti kaikki kivoja, niin luulen, että tämä odotusvaihe on kuitenkin se parhain vaihe. Todellisessa elämässä en ehkä osaa ottaa niin rennosti ja kiireettömästi asioita kuin haluaisin.

Nyt odotan erityisesti sitä, että se joululoma tosissaan alkaa ja jotenkin taikatemppumaisesti olen korjannut lauantaiaamuun mennessä kaikki kokeet ja testit. Saattaapi olla, että todellisuus ei ihan kohtaa tätäkään odottamista.