Neljännen adventin kunniaksi muutama kuva meidän joulukorttiseinältä. Tosi kuvan ottamisen jälkeen korttien määrä lisääntyi perjantaina sen verran huimasti, että lisäsin seinälle toisenkin nauhan edellisen yläpuolelle. Nyt kortteja on siis kahdessa rivissä.
Seinällä majailevat myös muutamia vuosia sitten hankkimani Polkka Jam -kortit (glögi, piparit ja tortut). Lisäksi tänä vuonna seuraan liittyivät Kehvolan sinisävyiset joulukortit. Kortteja on myös vartioimassa muutama tonttu, jotka olen saanut kummilapsilta joululahjoiksi aiempina vuosina.
Joka vuosi käyn läpi saman asian: lähetänkö kortteja vai en. Toisaalta olen sitä mieltä, että se ensinnäkin tuottaa lisää jätettä ja tavallaanhan se on tosi turhaa. MUTTA, kun ainakin minua ne kortit ilahduttavat suuresti. Lisäksi on aika kiva väkerrellä omia kortteja ja hoitaa niiden postitusta ja toimitusta perille. Taidan siis jatkossakin tyytyä lähettämään joulukortit.
Olemme myös teinin kanssa käyneet viime aikoina keskustelua joulusta ja sen mahdollisesta turhuudesta. Teiniä kauhistuttaa varsinkin se krääsä ja tavarapaljous, mikä jouluun liittyy. Onko tarpeen antaa muille lahjoja, miksi pitää ostaa ja kuluttaa jne. Meidän taloudessa ei harrasteta turhia lahjoja. Kummilapsilleni ostan jotain tarpeellista ja varsinkin nyt, kun suurin osa kummilapsista alkaa olla teinejä tai esiteinejä, niin lahjat ovat usein lahjakortteja. H:n kanssa emme osta toisillemme lahjoja, vaan päätimme lahjoa itseämme yhteisellä hotelliviikonlopulla joskus keväällä. Talouden lapset saavat tänä vuonna pelipainotteisia lahjoja. Lautapelit toimivat koko huushollin yhteisenä viihteenä ja lisäksi ne ovat vielä kovin opettavaisiakin. Ystäville ja muutamalle kollegalle ostan pieneksi muistamiseksi joko karkkia tai teetä tai annan erilaisia yhteisten hetkien lahjakortteja. En siis koe, että meidän huusholli varsinaisesti lisää tavaran määrää näin jouluisin. Ennemminkin näen lahjat pieninä ilahduttavina muistamisina. Itseäni ainakin ilahdutti suuresti kollegalta saatu suklaalevy sekä toiselta kollegalta saatu oliiviöljypullo. Pieniä ilahduttavia asioita. Niillä herkutellessa voi miettiä ihanaa työyhteisöä.
Itse joulun koen tärkeänä rentoutumisen aikana. En myöskään suostu kokemaan stressiä joulusta. Mietin ja hankin lahjoja, koska niin on kiva tehdä. Leivon joulujuttuja, koska se näpertely on mukavaa. Laitan jouluvaloja, jotta ei olisi niin pimeää. jne jne jne. Mitään asiaa en suostu tekemään joulunakaan vain sen takia, että niin vaan pitää tehdä. Tai niin on vain aina tehty. Ei. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän haluan viettää joulun niin, että siitä ei tarvitse stressata, mitään ei ole pakko tehdä ja tärkeintä on, että on kivaa ja rentouttavaa. En koe, että joulun tunnelma tulee siitä, että noudatan kaavamaisesti aikaisempien vuosien jouluja.
Näillä eväillä suuntaan tähänkin jouluun.
Kommentit
Lähetä kommentti