Sattumoisin olin valkannut kirjanmerkiksi lehdestä leikatun pienen kirjaesittelyn (Julie Kibler: Matkalla kotiin, en ole vielä lukenut). Tämä pieni lehtileike ehti olla kirjanmerkkinä n. viikon, ennen kuin eräs ilta havaitsin, että toisella puolella oli osa artikkelista, jonka otsikko oli Relaa vähän.
Relaa vähän. Aika osuvaa. Itse artikkeli ilmeisesti kertoo, jonkinlaisesta mediaatiosovelluksesta, joka on löydettävissä verkosta. En edes pyri etsimään tätä sovellusta netin ihmeellisestä maailmasta, mutta muuten ajattelin tätä lyhyttä lausetta Relaa vähän.
Pitäisi muistaa ja ehtiä ottaa itselleen aikaa. Pitää päiviä, jolloin ei ole mitään suurempia suunnitelmia. Olla hiljaisuudessa. Lukea. Rentoutua. Relata.
Tämän alkuvuoden olen juossut töissä kuin aropupu. Hommaa on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Toisaalta olen kyllä huolehtinut vapaa-ajalla vastavuoroisesti relaamisesta. Olen nimittäin lukenut todella paljon. Tähän mennessä tämän vuoden aikana on tullut luettua jo seitsemän kirjaa. Ja kahdeksas etenee huimaa vauhtia. Sopivasti olen tämän vuoden puolella myös valinnut sellaisia kirjoja, jotka ovat vieneet tosissaan mukanaa. Itselleni parasta rentoutumista ovatkin kirjat. Se on ensinnäkin täydellistä omaa aikaa. Lisäksi pääsee miettimään muiden murheita ja elämiä omien stressin aiheiden sijaan.
Kansanterveydellisestä näkökulmasta olisi tietenkin parempi, jos viettäisin relaamishetkeni harrastaen liikuntaa. Näköjään liikunnasta ei vaan vieläkään ole tullut mulle oikein muuta kuin pakkopullaa. Tässä asiassa aion tsempata, mutta se ei kyllä kuulu tähän relaamisasiaan.
Relaamista on myös ystävien näkeminen. Näin vuonna 2015 olen tehnyt sitäkin miellyttävän paljon. On ollut paljon mukavia hetkiä. Ei pakkopullaa vaan nautintoa.
Ai niin. En ole ruvennut käyttämään ylhäällä kuvassa näkyviä lukulaseja. Tarjoustalosta ne olivat tarttuneet mukaan lasten leikkeihin (huimaan 0,2€:n hintaan). Pitihän niitä sitten kuitenkin kokeilla (ennen kuin linssit irrotetaan). Ja masentavaa, mutta totta, niillä näki aivan järkyttävän hyvin tekstiä. Mulla ei ole koskaan ollut pienintäkään ongelmaa näkemisessä tai lukemisessa. Mutta kyllähän se teksti kirkastui laseilla. Näköjään vanhuus ei tule yksin.
Mä olen lukenut tuon Matkalla kotiin -kirjan vajaa vuosi sitten. Ihan ok se oli, vaikka melko ennalta arvattava. Sellainen, että ihan kiva lueskella, mutta ei ehkä tarvi lukea toiste.
VastaaPoistaEn taida siis pitää kiirettä sen hankkimisessa kirjastosta. ...Varsinkin kun mun luettavien pino on hieman ylitse vuotava... + aika monta varaustakin taitaa olla vetämässä. Mutta enköhän joku päivä lukaise :)
Poista