Rauhallinen torstai

Tänään oli sellainen päivä, joita toivoisi olevan enemmän. Opetusta mulla oli vain 2h (ei saa käsittää väärin.  Pidän todella paljon tuntien pitämisestä. Mutta välillä vain rennompi päivä töissä on erittäin tervetullut), eikä tälle päivälle ollut yhtään palaveria tai suunniteltavaa. Olin siis työpaikalla yhteensä 2 h 30 min.

Puolilta päivin sain töistä autokyydin Tapiolan uimahallille. Kesällä kävin pari kertaa maauimalassa ja lapsilauman kanssa on pari kertaa tullut käytyä uimassa. En edes muista milloin olisin ollut itseäni varten uimahallissa. Tänään sen tein. Tämä oli myös pitkästä aikaa selvästi liikunnaksi laskettava tekeminen. Uin 750m. Aivan tarpeeksi.  Olisi tosin tehnyt mieli saada kilsa täyteen. Osa radoista kuitenkin siirtyi tuossa vaiheessa koululaisille ja mun kanssa samalla radalla oli jo turhan monta mummoa ja pappaa (jälleen ei saa käsittää väärin. Musta on hienoa, että mummot ja papat käyvät uimahallissa. Nuoremmatkin ihmiset saisivat käydä enemmän. Mutta liian monta mummoa ja pappaa samalla radalla on vain liikaa. Joko he ovat liian hitaita tai mä liian nopea. Tai jotain siltä väliltä).  Uimisen lisäksi saunoin pitkän kaavan mukaan ja kuuntelin mummojen juoruilua. Ikävöin myös ystävääni U:ta, jonka kanssa teimme vielä samalla paikkakunnalla asuessa monta uimahallikeikkaa.

Tänään mulla ei myöskään ollut kiire uimahallista pois.  Sekin oli luksusta että pystyi himmailemaan oikein kunnolla. Kuntoilun jälkeen suuntasin Théhuoneelle

nauttimaan teestä ja kirjasta. Ei edelleenkään kiire minnekään.  Aivan loistava tunne. Tänään kirjana oli Eppu Nuotion: Mutta minä rakastan sinua. Olen vasta aloittanut kirjan, mutta se tuntuu nyt jo hyvältä lukuvalinnalta. Ja lisäksi se sopi juuri sopivasti päivän teeteemaan.

Vedän villatakin yöpaidan päälle ja menen keittiöön keittämään teetä. Pyörittelen puhelinta kädessäni, haluaisin kirjoittaa vastauksen, mutta en osaa. Tee auttaa aina. Sellaisille sisältä vapiseville ihmisille kuin minä tee on parasta lääkettä. Ei ole ongelmaa, joka ei ratkea hyvin haudutetun teen avulla.

Théhuoneelta suuntasin hoitamaan pari pientä ostosta ja sen jälkeen kävelinkin miellyttävässä kevätsäässä (maaliskuu ja kevätsää on hämmentävä yhdistelmä) WeeGee-talolle, jossa tapasin ystäväni Petran. Petran kanssa kävimme katsomassa EMMAn näyttelyt ja teeittelimme (miksei tämä kuulosta ollenkaan niin järkevältä kuin kahvittelu) eli teehetkeilimme. Lopuksi vielä vedin reippaan kävelyn (tänään on tullut kuntoiltua, jee) reilun kilsan päässä olevalle bussipysäkille.

Olen muuten aika usein onnellinen siitä, etten vietä enää opiskeluarkea. Ensinnäkin on varaa käydä museoissa ja ulkona syömässä (vaikkakin tämän päiväinen keikka oli kylläkin joululahja :)) ja lisäksi on aikaa tehdä tätä kaikkea. Opiskeluaikoina illat menivät kuitenkin oikeasti opiskellessa ja tuntui, ettei vapaa-aikaa ollut koskaan. Näin työelämässä ollessa illat kuitenkin ovat useimmiten oikeasti vapaita. Kovin helposti en vaihtaisi tätä arkea muuhun.