Siirry pääsisältöön

Sunnuntai-illan rauhaa


Viikonloppu oli täynnä kivaa tekemistä ja muuten vain puuhailua. On harjoiteltu enkun kokeeseen. On tarkastettu matematiikan läksyjä. On kinasteltu kotitöistä. On etsitty epätoivoisesti karkkipäivärahaa. On käyty retkeilemässä (voit lukea siitä täältä), on käyty leffassa (uusimman Onnelin ja Annelin myötä tuli jo vähän jouluinen olo, hui!). On istuttu säkkituoleissa ja kudottu (tää oli oikeasti hassu hetki. Kolme eri-ikäistä istui ja kutoi. Minä sukkaa, pienemmät kaulahuivejaan (voi kestää jokunen vuosi ennen kuin ne ovat valmiita). Noukittiin silmukoita, juteltiin pienistä ja suurista asioista. Joku totesi, että "isi ei varmaan usko tätä, kun tulee kotiin. Me ollaan ihan hiljaa ja rauhassa". ). On oltu väsyneitä ja on oltu hyperaktiivisia.

Joten sunnuntai-illan saapuessa olin enemmän kuin iloinen omasta ajasta. Harvinaista kyllä, talouden teinikään ei ollut kotosalla, joten olin ihan oikeasti itsekseni kotona. Kuusi tuntia aivan omaa aikaa. Kävin salilla. Venyttelin kotona kuunnellen Sibeliusta (se vaan kuuluu syksyyn). Tilailin valokuvia. Kudoin sukkaa ja katselin höpöhöpöohjelmia Areenasta. Join teetä ja söin suklaata. Fiilistelin.

Havaitsin, että on eri asia olla aivan yksin kotona kuin puuhastella itsekseen jonkun muun ollessa kotona. Nyt ei kukaan tullut kysymään mitään. Ei tarvinnut miettiä ketään muuta tai kenenkään muun tarpeita. Vaikka pesinkin pyykkiä, viikkasin lakanoita ja tiskasin astioita oli silti eilinen ilta ihan ikioma. En myöskään viettänyt iltaa somessa (oli kyllä yksi poikkeus, lähetin kuvia retkipäivästä muille siihen osallistuneille facebookin kautta) enkä pelannut mitään aivot narikkaan -peliä. Tuntui
h y v ä l t ä.

Niin ja sitten soitin pianoakin. Sitäkin harvemmin teen muiden ollessa kotona. Tai no vähän lapsosten kanssa. Mutta en mitenkään päivittäin. Havaitsin, että Aaronin punaista kirjaa olen soitellut yli kymmenen vuotta sitten ja edelleen ne kappaleet tulee jostain muistista. Ja edelleen osaan vain ja ainoastaan yhden pianokappaleen ulkoa. Sekin harjoiteltu 11 vuotta sitten...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku...

Retkeilyä: Iso-Melkutin

Lauantaina hellepäivää uhmaten päätimme lähteä kahden alamittaisen (toinen tosin on jo mua pitempi...Enää yksi alamittaisista on siis todellisuudessa alle 170 cm pitkä...) + Papu Papusen kanssa retkeilemään Lopelle Iso-Melkuttimen kierrokselle.  Tähän väliin todettakoon, että olen tämän kevään aikana selannut usean kunnan nettisivuja ja etsinyt tietoja retkeilymaastoista/kävelyreiteistä.  Iso-Melkuttimesta tiedon saaminen oli hieman kiven alla. Lopulta Lopen kunnan sivulta tietoa löysi, mutta näin ikävästi sanottuna niin tylsässä muodossa, että sen nettisivun (tai no PDF:n) perusteella en olisi kyllä Lopelle retkeilemään lähtenyt.  Onneksi Iso-Melkuttimesta on kuitenkin kirjoitettu erilaisia postauksia aika runsaasti, joten tietoa löytyi muuta kautta. Ja hyvä niin, koska tämä oli todellakin vierailun arvoinen paikka.   Me navigoimme paikan päälle Google Mapsin avulla, jolloin määränpääksi laitoimme Iso-Melkuttimen parkkipaikka. Tarkempi osoite on Tauluntie 146, Räysk...

Suolaiset joulutortut

Tämän joulun alla on löytynyt useampia uusia leivonnaisreseptejä. Yksi näistä on suolaiset joulutortut, joiden ohje mukailee Valion reseptiä. Näitä on näppärä tehdä vieraille, eivät vaadi nimittäin mitään suurta valmistelua. Tämän vuoden sukulaisglögeillä (nimi voisi olla myös vanhusglögit, jokainen vieras on nimittäin näillä vuosittaisilla kekkereillä yli 70-vuotias) nämä pääsivät pöytään. Suolaiset  joulutortut 500g voitaikinalevyjä 1 kananmuna hieman seesaminsiemeniä 1 pkt ilmakuivattua kinkkua 1 pieni persimon n. 100g aurajuustoa Ota voitaikinalevyt sulamaan pakkauksen ohjeen mukaan. Puolita levyt ja tee neliöiden kulmiin pienet viillot. Taittele levyt tähtitorttumaisesti (nostele joka toinen kulma keskelle) ja nipistä keskellä tiukasti yhteen, jotta torttumainen muoto säilyy uunissakin. Voitele tortut kananmunalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä.  Revi ilmakuivatusta kinkusta paloja torttujen keskiosan päälle, lisää muutama nokare aurajuusto...