Siirry pääsisältöön

KonMari --- taittelua


Kesällä luin Marie Kondon KonMari-kirjan ja taitteluosuushan vei mennessään. Muuhun japanilaiseen ajatteluun en oikein syttynyt, mutta ei se mitään, taittelu on huippua. Niin huippua, että se leviää kaveripiirissä pikku hiljaa jokaisen vaatekomeroon. Aika monen tuttavan/kaverin kotoa löytyy jo sievästi taitellut vaatteet laatikoista.

Omat taitteluni alkoivat kesän lopussa. Kävin silloin myös läpi vaatteeni KonMarimaisesti. Mietin vaatteiden kohdalla, tuoko se iloa vai ei. Tosin en oikein osannut miettiä vaatteita ilontuojina. Mietin sen sijaan sitä, mitkä vaatteet päällä koin oloni hyväksi ja koin näyttäväni siltä, miltä haluan. Eli onhan sekin tavallaan ilon tuomista. Joka tapauksessa karsin siis vaatevarastoani suhteellisen runsasalla kädelllä (nyt vaan pitäisi vielä viedä karsitut vaatteet kierrätykseen ullakolta). Sen jälkeen sitten taittelemaan. Aluksi taiteltavaksi pääsivät t-paidat. Sitten sukat. Sitten pitkähihaiset ja lopulta vielä neuleetkin. Alusvaatelaatikko on vielä huonossa jamassa, mutta ihan kohta hoidan sen. varmasti.
Nimittäin tämä taittelu tuo yllättävää mielihyvää. Vaatelaatikoiden katsominen saa joka aamu aikaan positiivisen tuntemuksen. Ja lisäksi vaatteet vielä löytää paljon helpommin (ja niihin ei tosiaan tule niin ryppyjä). Olen käyttänyt paljon useampaa paitaa tämän taittelun seurauksena.

Juuri kun sain kirjoitettua tämän havaitsin, että myös Eeva Kolu mietti blogissaan KonMaria. Tämä mania selvästi leviää.  Ja jos asiasta innostuit, niin täältä löytyy videoituja ohjeita taittelusta.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku
2 kommenttia
Lue lisää

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans
1 kommentti
Lue lisää

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj
Lähetä kommentti
Lue lisää