Kesällä luin Marie Kondon KonMari-kirjan ja taitteluosuushan vei mennessään. Muuhun japanilaiseen ajatteluun en oikein syttynyt, mutta ei se mitään, taittelu on huippua. Niin huippua, että se leviää kaveripiirissä pikku hiljaa jokaisen vaatekomeroon. Aika monen tuttavan/kaverin kotoa löytyy jo sievästi taitellut vaatteet laatikoista.
Omat taitteluni alkoivat kesän lopussa. Kävin silloin myös läpi vaatteeni KonMarimaisesti. Mietin vaatteiden kohdalla, tuoko se iloa vai ei. Tosin en oikein osannut miettiä vaatteita ilontuojina. Mietin sen sijaan sitä, mitkä vaatteet päällä koin oloni hyväksi ja koin näyttäväni siltä, miltä haluan. Eli onhan sekin tavallaan ilon tuomista. Joka tapauksessa karsin siis vaatevarastoani suhteellisen runsasalla kädelllä (nyt vaan pitäisi vielä viedä karsitut vaatteet kierrätykseen ullakolta). Sen jälkeen sitten taittelemaan. Aluksi taiteltavaksi pääsivät t-paidat. Sitten sukat. Sitten pitkähihaiset ja lopulta vielä neuleetkin. Alusvaatelaatikko on vielä huonossa jamassa, mutta ihan kohta hoidan sen. varmasti.
Nimittäin tämä taittelu tuo yllättävää mielihyvää. Vaatelaatikoiden katsominen saa joka aamu aikaan positiivisen tuntemuksen. Ja lisäksi vaatteet vielä löytää paljon helpommin (ja niihin ei tosiaan tule niin ryppyjä). Olen käyttänyt paljon useampaa paitaa tämän taittelun seurauksena.
Juuri kun sain kirjoitettua tämän havaitsin, että myös Eeva Kolu mietti blogissaan KonMaria. Tämä mania selvästi leviää. Ja jos asiasta innostuit, niin täältä löytyy videoituja ohjeita taittelusta.
Kommentit
Lähetä kommentti