Tammikuun tsemppaaminen

En harrasta, enkä ole koskaan harrastanut, uudenvuodenlupauksia. Joulomalla tuli kuitenkin tällä kertaa sellainen ähky ja ylisyönyt olo, että jo ennen vuoden vaihtumista päätin suunnata kohti hieman terveellisempää elämää. Siispä 2.1. terveellisempi elämä alkoi.

Aloitimme H:n kanssa herkuttoman kuukauden. Ei limuja (paitsi zeroa), ei pullaa, ei kakkua, ei karkkia, ei sipsejä, ei poppareita, ei jäätelöä. No, loppujen lopuksi herkuton ei aivan täysin toteutunut. Ensin päädyttiin raflaan, jossa menuun kuului jälkkäri. Tässä vaiheessa päädyttiin myös siihen, että herkkulakko ei ole ehdoton. Kodin ulkopuolella voi tietyissä tilanteissa syödä jotain herkkua, mutta se ei saa lähteä käsistä. Tärkeimpänä todettiin, ettei kotona napostella herkkuja eikä leffaa tms. katsoessa vedetä karkkiövereitä. Ja yllättävän hyvin tässä pysyttiin. Lisäksi pyrittiin pienentämään annoskokoja ja ylipäätänsä syömään hieman vähemmän... Joululomalla ei pahemmin tullut nälän tunnetta, nyt tammikuussa on ollut suorastaan mukava havaita, että on kunnolla nälkä.

Mun tarkoituksena ois jatkaa suunnilleen samanlaista eloa näin helmikuussa, mutta H ei nyt ole tästä ihan vakuuttunut. Katsotaan, mihin päädytään. Ja tokihan voisi yksin kieltäytyä herkuista jatkossakin, mutta samalla sohvalla istuessa se on kyllä jo itsensä kiduttamista, jos toinen syö karkkia ja itse ei.

Ruokavalion lisäksi tammikuuhun kuului myös liikunnan lisääminen. Päätin tehdä sen lenkkeilyn muodossa. Yhtäkkiä sitten iski ne hillittömät pakkaset ja mietin vähän, että kuinkahan tässä käy. Mutta hyvin kävi. Loppujen lopuksi kunnon pakkasilla oli oikeastaan tosi kiva käydä kävelylenkeillä. Toppahousut ja untuvatakki olivat juuri sopiva varustus. Ei ollut kylmä, muttei tullut liian kuumakaan. Nyt pakkasten hävittyä ja vesikökköloskakelin tultua tilalle on lenkille lähteminen ollut taas jotenkin rasittavampaa. Liukastelu kuraisilla teillä ei ole oikein inspannut ja vaatetuskin on paljon vaikeampaa. M u t t a olen kyllä raahautunut niille kävelylenkeille näilläkin säillä. Tärkeimpänä ohjenuorana olen pitänyt sitä, että päivässä tulisi vähintään 10 000 askelta, vaikken lenkillä kävisikään.

Rupesin myös pitämään "kävelypäiväkirjaa" puhelimessa. Muistioon merkitsin painon niinä päivinä, kun satuin vaa'alla käymään. Lisäksi merkitsin ne päivät, kun kävin lenkillä (tai tein jotain muuta liikuntaan liittyvää) ja myös ne päivät, kun askelia kertyi alle 10 000. Alle 10 000 askeleen päiviin, kirjoitin myös aina perustelun, miksi askeleet jäivät vähäisiksi. 

Tänään sitten kaivelin muistion eteen ja rupesin tekemään havaintoja. Paino tippui tämän kuukauden aikana 2,7 kg, kävin lenkillä 3 - 4 kertaa viikossa ja alle 10 000 askeleen päiviä oli yhteensä kuukaudessa kuusi kappaletta. Lenkkien pituuden keskiarvo oli 50 minuuttia, mediaani 45 minuuttia ja moodi (tyyppiarvo) 40 minuuttia.

Askeleita laskeskelin Polarin aktiivisuusrannekkeella, jota pidin myös yöt kädessä. Puhelimeen asennetulla Polarin sovelluksella seurailin myös yöunia (tätä tein jo ennen jouluakin). Ja tässä kuukaudessa olen sovelluksen mukaan nukkunut paremmin. Ennen joulua levotonta unta oli lähes joka yö n. 2 tuntia. Tammikuun alun jälkeen levottoman unen osuus on vähentynyt reiluun tuntiin. Sokerin vähentäminen tai liikunnan lisääminen tai molemmat näistä ovat siis vaikuttaneet selkeästi yöunenkin laatuun. Muutenkin on ollut aika pirteä olo koko kuukauden.

Pirteyteen tosin saattaa vaikuttaa valon lisääntyminenkin, mutta oli syy mikä tahansa, olen ehtinyt tehdä tässä kuussa paljon asioita. Olen käynyt monissa paikoissa, kuvaillut siellä sun täällä ja lukenut tammikuun aikana 9 kirjaakin.  Yritän jatkaa tätä kävelylenkkeilyä näin helmikuussakin, koska ei se taida ainakaan pahaa tehdä...