Tai erityisesti toiseen
Lauantaina suuntasin kulttuuriystäväni kanssa museoimaan. Aloitimme museoinnin Ateneumista, jonne olikin yllättävän pitkä jono. Jono eteni kuitenkin onneksi nopeasti ja pääsimme kiertämään Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttelyn (kurkkaa lisätietoja täältä). Kuvat olivat hienoja ja niitä katsellessa kuluikin tovi. Väkeä oli kuitenkin todella paljon, joten se hieman vähensi kuvien tunnelmaa. Väen lisäksi myös kuvia oli paljon. Niin paljon, että tuli jopa hieman kuvaähky. Tuntui, ettei jaksanut millään perehtyä jokaiseen kovin tarkasti. Jäin myös hieman kaipaamaan tarinoita kuvien takana. Mitä kuvassa tapahtuu? Miksi on haluttu ottaa juuri se kuva?
Tämä on kuitenkin tutustumisen arvoinen näyttely, jonka voit käydä katsomassa 31.1.saakka.
Pienen teepiristäytymisen jälkeen siirryimme seuraavaan museoon. Menimme katsomaan HAMin Ai Weiwein näyttelyn (lisätietoja täältä). Ateneumissa olimme hieman kulttuuriähkyssä, mutta se ähky hävisi HAMissa täysin. Ihastuin paikkaan todella paljon. Ateneum on ehkä hieman pönötyspaikka ja tästä ei kyllä ollut HAMissa jälkeäkään. Tunnelma oli kiva ja rento. Ja se Ai Weiwein näyttely oli mieletön. Ai Weiwei on kiinalainen toisinajattelija, joka tekee suuria tilataideteoksia. Hän käyttää paljon vanhaa puuta ja esimerkiksi tuollaisia 400 vuotta vanhoja pöytiä... Puuseppiensä kanssa hän sitten muokkaa niistä jotain uutta. Jos Ateneumissa jäin kaipaamaan tarinoita kuvien takana, niin täällä teosten taustatarinat olivat luettavissa.
Olin vaikuttunut. Erittäin. Olimme HAMin aulasta ottaneet mukaan lappusen, jossa ehdotettiin taideteoksen tutkimista vähintään 9 sekunnin ajan. Etukäteen mietimme, että 9 sekunttia on aika pitkä aika. Ei ollut tässä näyttelyssä. Lähes poikkeuksetta ihastelimme yksittäisiä teoksia varmasti yli 9 sekunnin ajan.
Tämä näyttely on auki 26.1. asti ja suosittelen ehdottomasti siellä käymistä. Mene siis, kun vielä ehdit.
Lauantaina suuntasin kulttuuriystäväni kanssa museoimaan. Aloitimme museoinnin Ateneumista, jonne olikin yllättävän pitkä jono. Jono eteni kuitenkin onneksi nopeasti ja pääsimme kiertämään Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttelyn (kurkkaa lisätietoja täältä). Kuvat olivat hienoja ja niitä katsellessa kuluikin tovi. Väkeä oli kuitenkin todella paljon, joten se hieman vähensi kuvien tunnelmaa. Väen lisäksi myös kuvia oli paljon. Niin paljon, että tuli jopa hieman kuvaähky. Tuntui, ettei jaksanut millään perehtyä jokaiseen kovin tarkasti. Jäin myös hieman kaipaamaan tarinoita kuvien takana. Mitä kuvassa tapahtuu? Miksi on haluttu ottaa juuri se kuva?
Tämä on kuitenkin tutustumisen arvoinen näyttely, jonka voit käydä katsomassa 31.1.saakka.
Pienen teepiristäytymisen jälkeen siirryimme seuraavaan museoon. Menimme katsomaan HAMin Ai Weiwein näyttelyn (lisätietoja täältä). Ateneumissa olimme hieman kulttuuriähkyssä, mutta se ähky hävisi HAMissa täysin. Ihastuin paikkaan todella paljon. Ateneum on ehkä hieman pönötyspaikka ja tästä ei kyllä ollut HAMissa jälkeäkään. Tunnelma oli kiva ja rento. Ja se Ai Weiwein näyttely oli mieletön. Ai Weiwei on kiinalainen toisinajattelija, joka tekee suuria tilataideteoksia. Hän käyttää paljon vanhaa puuta ja esimerkiksi tuollaisia 400 vuotta vanhoja pöytiä... Puuseppiensä kanssa hän sitten muokkaa niistä jotain uutta. Jos Ateneumissa jäin kaipaamaan tarinoita kuvien takana, niin täällä teosten taustatarinat olivat luettavissa.
Olin vaikuttunut. Erittäin. Olimme HAMin aulasta ottaneet mukaan lappusen, jossa ehdotettiin taideteoksen tutkimista vähintään 9 sekunnin ajan. Etukäteen mietimme, että 9 sekunttia on aika pitkä aika. Ei ollut tässä näyttelyssä. Lähes poikkeuksetta ihastelimme yksittäisiä teoksia varmasti yli 9 sekunnin ajan.
Tämä näyttely on auki 26.1. asti ja suosittelen ehdottomasti siellä käymistä. Mene siis, kun vielä ehdit.
Kommentit
Lähetä kommentti