Reilu viikko sitten starttasimme auton ja suuntasimme ensin laivalla Tallinnaan. Tallinnasta alkoi sitten huristelu Via Balticaa pitkin Slovakiaan kaupunkiin nimeltä Liptovský Mikuláš. Autoon meitä oli ahtautunut 4 ihmistä laskukamoineen, joten tunnelma oli välillä hyvinkin tiivis. Kolme meistä oli ajokortillista, joten muutamalla vessatauolla matka kesti n. 20 tuntia. Yksi ajoi, muut nukkuivat tai höpisivät vieressä. Syömiset hoidettiin myös autossa. Matka sujui y l l ä t t ä v ä n kivuttomasti. Allekirjoittanutta hieman kauhisti ajella Puolan läpi keskellä yötä. Ylitin monta monituista tasoristeystä ja huristelin taajamien läpi (joko me eksyttiin vähän reitiltä tai sitten reitti tosiaan meni keskeltä kyliä/kaupunkeja). Ajellessa havaittiin, että paperikartoilla (sellaisia oltiin tulosteltu varulta mukaan) ei tällaisella reissulla tee yhtään mitään. Navi on se, jonka avulla paikat löytyivät. Varsinaista navia meillä ei tosin ollut, mutta onneksi noi puhelimet sellaisena osaavat toimia.
Niin, ja miksi me sinne Slovakiaan suunnattin? Koska sieltä löytyy Tatravuoret ja tarkemmin ottaen Jasnán laskettelukeskus. Reissun aikana meillä oli neljä laskupäivää, ja sääolosuhteiden voisi sanoa vaihdelleen aika paljon. Hyvä niin, eipä ehtinyt kyllästyä. Saatiin nauttia +10 C:n lämpötilasta ja auringonpaisteesta (tosin rinteistä tuli iltapäivällä aika sohjoisia), odotella vesisadetta (lähdettiin sen päivän osalta pois, kun vesisade alkoi), laskea lumisateessa ja laskea lumisateessa + järkyttävän kovassa tuulessa.
Rinteistä pidimme. Meidän joukkion taso vaihteli lähes aloittelijasta erittäin kokeneeseen, ja kaikki saivat tästä paikasta hyviä laskukokemuksia. Henkilökohtainen voiton paikkani oli se, kun järkyttävässä lumisateessa + tuulessa + pilven sisällä selvisin alas mustan rinteen, kun näkyvyys oli parhaimmillaan 5 - 10 metriä (tosin se oli ihan kätevää, ettei nähnyt alas, niin musta rinne ei näyttänyt ollenkaan niin pahalta kuin yleensä).
Iltaisin sitten seikkailimme kaupungilla. Shoppailtavaa löytyi, ruoka oli kaupoissa ja ravintoloissa ihanan halpaa ja meidän majoitus oli kerrassaan mukava. Olimme tarkoituksella valinneet majoituksen kaupungin keskustasta (emmekä laskettelukeskuksen kupeesta), jotta iltaisin voimme käydä ravintoloissa syömässä. Ja käytiinhän me. Tosin myönnettäköön, ettei ruoka nyt ihan kolahtanut. Mutta joka ilti saimme vatsamme täyteen ja löytyi yksi hyväkin ravintola: Restart Burger.
Menut olivat vain Slovakiaksi (ihastuttavan tarjoilijapojan mukaan englanniksi olevat menut olivat painossa, mutta mene ja tiedä), mutta aika hyvin niistä loppujen lopuksi pääsi selville. Tarjolla oli lähinnä burgereita, joten niiden kanssa ei voi mennä pahasti metsään. Ja kaiken kruunasi se, että tämä rafla oli aivan mielettömän halpa. Oikein yrittämällä yhden henkilön laskuksi saatiin 17€, mutta se sisälsi jo pääruoan ja jälkkärin lisäksi useamman juomankin...
Yhtenä iltana kävimme myös Tatralandia-kylpylässä, joka oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Kesällä tämä paikka on ilmeisesti valtava (nyt oli niin pimeää, ettei ulkona oikein nähnyt), mutta näin talvellakin löytyi monta allasta sisältä, isot sisäliukumäet ja ihastuttavan lämpimät ulkoaltaat. Neljä tuntia hurahti todella nopeasti.
Lähtisinkö uudestaan? Ehdottomasti. Kohde oli hyvä ja seura mitä mainiointa. Ja ne vuoret, ne oli vaan niin ihanat.
Niin, ja miksi me sinne Slovakiaan suunnattin? Koska sieltä löytyy Tatravuoret ja tarkemmin ottaen Jasnán laskettelukeskus. Reissun aikana meillä oli neljä laskupäivää, ja sääolosuhteiden voisi sanoa vaihdelleen aika paljon. Hyvä niin, eipä ehtinyt kyllästyä. Saatiin nauttia +10 C:n lämpötilasta ja auringonpaisteesta (tosin rinteistä tuli iltapäivällä aika sohjoisia), odotella vesisadetta (lähdettiin sen päivän osalta pois, kun vesisade alkoi), laskea lumisateessa ja laskea lumisateessa + järkyttävän kovassa tuulessa.
Rinteistä pidimme. Meidän joukkion taso vaihteli lähes aloittelijasta erittäin kokeneeseen, ja kaikki saivat tästä paikasta hyviä laskukokemuksia. Henkilökohtainen voiton paikkani oli se, kun järkyttävässä lumisateessa + tuulessa + pilven sisällä selvisin alas mustan rinteen, kun näkyvyys oli parhaimmillaan 5 - 10 metriä (tosin se oli ihan kätevää, ettei nähnyt alas, niin musta rinne ei näyttänyt ollenkaan niin pahalta kuin yleensä).
Iltaisin sitten seikkailimme kaupungilla. Shoppailtavaa löytyi, ruoka oli kaupoissa ja ravintoloissa ihanan halpaa ja meidän majoitus oli kerrassaan mukava. Olimme tarkoituksella valinneet majoituksen kaupungin keskustasta (emmekä laskettelukeskuksen kupeesta), jotta iltaisin voimme käydä ravintoloissa syömässä. Ja käytiinhän me. Tosin myönnettäköön, ettei ruoka nyt ihan kolahtanut. Mutta joka ilti saimme vatsamme täyteen ja löytyi yksi hyväkin ravintola: Restart Burger.
Menut olivat vain Slovakiaksi (ihastuttavan tarjoilijapojan mukaan englanniksi olevat menut olivat painossa, mutta mene ja tiedä), mutta aika hyvin niistä loppujen lopuksi pääsi selville. Tarjolla oli lähinnä burgereita, joten niiden kanssa ei voi mennä pahasti metsään. Ja kaiken kruunasi se, että tämä rafla oli aivan mielettömän halpa. Oikein yrittämällä yhden henkilön laskuksi saatiin 17€, mutta se sisälsi jo pääruoan ja jälkkärin lisäksi useamman juomankin...
Yhtenä iltana kävimme myös Tatralandia-kylpylässä, joka oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Kesällä tämä paikka on ilmeisesti valtava (nyt oli niin pimeää, ettei ulkona oikein nähnyt), mutta näin talvellakin löytyi monta allasta sisältä, isot sisäliukumäet ja ihastuttavan lämpimät ulkoaltaat. Neljä tuntia hurahti todella nopeasti.
Lähtisinkö uudestaan? Ehdottomasti. Kohde oli hyvä ja seura mitä mainiointa. Ja ne vuoret, ne oli vaan niin ihanat.
Kommentit
Lähetä kommentti