Siirry pääsisältöön

Sosiaalisuuden varasto

Tällä viikolla olen täyttänyt ns. sosiaalisuuden varastoa.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka ehdottomasti tarvitsevat säännöllisin väliajoin omaa aikaa. Aikaa, jolloin voi olla itsekseen rauhassa. Viettää aikaa hiljaisuudessa, lukea kirjaa, juoda teetä. Hätätilanteessa lenkilläkin vietetty aika täydentää sosiaalisuuden varastoa, mutta parhaiten se onnistuu ns. täydellisellä joutilaisuudella. Ja vielä kaikkein paras tilanne on se, että olen yksin kotona. Voin olla siis varma, ettei tarvitse vastata kenenkään kysymyksiin, ei ottaa kantaa mihinkään. Voin täydellisesti uppoutua siihen omaan maailmaani.

Viime viikko oli hiihtolomaviikko, jolloin sitä omaa aikaa ei oikeastaan ollut ollenkaan. Kirjaa ehdin lueskella vähän, mutta tavallaan sitä oli koko ajan valmiudessa vastaamaan jollekin.  Itse asiassa parhaiten oma aika toteutui reissussa ollessani yöajovuorossa. Aamuyöllä teiden ollessa lähes tyhjät, ja muiden nukkuessa sain ladata niitä omia akkujani. 

Tällä viikolla sitten olenkin täyttänyt varastoa. Töissä olen väkisinkin sosiaalinen sen koko ajan, jonka olen työpaikalla. Olen koko ajan valmiudessa puuttumaan asioihin, vastaamaan kysymyksiin, ja se mun suurin tehtävä onkin olla läsnä. Alkuviikosta en sitten tehnytkään mitään tai nähnyt ketään iltaisin. Kävin lenkillä, istuin nojatuolissa ja luin kirjaa. Selailin nettiä. En edes oikein viestitellyt kenellekään, tarvitsin sitä täysin omaa aikaa. H:kin oli sopivasti omissa menoissaan ma-, ti- ja ke-illat, joten vietin tosissani laatuaikaa itsekseni. H:n kotiuduttua katseltiin sitten Dexteriä ja aika monena iltana myös vain luettiin.  

Käytiin myös leffassa ja tehtiin yhdessä ruokaa. Oltiin vain. Perjantaina akut oli jo sen verran hyvin ladattu, että käytiin naapurissa syömässä ja saunomassa. Ja tänään suuntasin jo keskustaankin ja museoimaan kulttuuriystäväni kanssa. 

Näitä paria vapaa-ajan sovittua (ja kaksi sovittua juttua viikossa on mulle todella vähän) menoa lukuunottamatta kohtaamiset ihmisten kanssa töiden ulkopuolella tapahtuivat kaupassa ja luontopolulla (tästä lisää myöhemmin). Tämä viikko tuli myös tarpeeseen. Koen olevani taas paljon rentoutuneempi (hyvä, töissä eivät teinit käy ehkä niin pahasti hermoille, viime viikko taisi olla haastava niin opettajille kuin oppilaillekin). Koen olevani taas paljon enemmän se oma itseni. Se, jolla on jotain annettavaakin muille ihmisille.

Kuvissa tämän aamun aamupalaa. Tein pataleipää ja avokadon kanssa se on vaan loistava pari. Smoothieen hurahti hieman liikaa tyrniä, mutta olipa sopivan kirpeä ja terveellinen. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj