Tällä viikolla olen täyttänyt ns. sosiaalisuuden varastoa.
Kuulun niihin ihmisiin, jotka ehdottomasti tarvitsevat säännöllisin väliajoin omaa aikaa. Aikaa, jolloin voi olla itsekseen rauhassa. Viettää aikaa hiljaisuudessa, lukea kirjaa, juoda teetä. Hätätilanteessa lenkilläkin vietetty aika täydentää sosiaalisuuden varastoa, mutta parhaiten se onnistuu ns. täydellisellä joutilaisuudella. Ja vielä kaikkein paras tilanne on se, että olen yksin kotona. Voin olla siis varma, ettei tarvitse vastata kenenkään kysymyksiin, ei ottaa kantaa mihinkään. Voin täydellisesti uppoutua siihen omaan maailmaani.
Viime viikko oli hiihtolomaviikko, jolloin sitä omaa aikaa ei oikeastaan ollut ollenkaan. Kirjaa ehdin lueskella vähän, mutta tavallaan sitä oli koko ajan valmiudessa vastaamaan jollekin. Itse asiassa parhaiten oma aika toteutui reissussa ollessani yöajovuorossa. Aamuyöllä teiden ollessa lähes tyhjät, ja muiden nukkuessa sain ladata niitä omia akkujani.
Tällä viikolla sitten olenkin täyttänyt varastoa. Töissä olen väkisinkin sosiaalinen sen koko ajan, jonka olen työpaikalla. Olen koko ajan valmiudessa puuttumaan asioihin, vastaamaan kysymyksiin, ja se mun suurin tehtävä onkin olla läsnä. Alkuviikosta en sitten tehnytkään mitään tai nähnyt ketään iltaisin. Kävin lenkillä, istuin nojatuolissa ja luin kirjaa. Selailin nettiä. En edes oikein viestitellyt kenellekään, tarvitsin sitä täysin omaa aikaa. H:kin oli sopivasti omissa menoissaan ma-, ti- ja ke-illat, joten vietin tosissani laatuaikaa itsekseni. H:n kotiuduttua katseltiin sitten Dexteriä ja aika monena iltana myös vain luettiin.
Käytiin myös leffassa ja tehtiin yhdessä ruokaa. Oltiin vain. Perjantaina akut oli jo sen verran hyvin ladattu, että käytiin naapurissa syömässä ja saunomassa. Ja tänään suuntasin jo keskustaankin ja museoimaan kulttuuriystäväni kanssa.
Näitä paria vapaa-ajan sovittua (ja kaksi sovittua juttua viikossa on mulle todella vähän) menoa lukuunottamatta kohtaamiset ihmisten kanssa töiden ulkopuolella tapahtuivat kaupassa ja luontopolulla (tästä lisää myöhemmin). Tämä viikko tuli myös tarpeeseen. Koen olevani taas paljon rentoutuneempi (hyvä, töissä eivät teinit käy ehkä niin pahasti hermoille, viime viikko taisi olla haastava niin opettajille kuin oppilaillekin). Koen olevani taas paljon enemmän se oma itseni. Se, jolla on jotain annettavaakin muille ihmisille.
Kuvissa tämän aamun aamupalaa. Tein pataleipää ja avokadon kanssa se on vaan loistava pari. Smoothieen hurahti hieman liikaa tyrniä, mutta olipa sopivan kirpeä ja terveellinen.
Kuvissa tämän aamun aamupalaa. Tein pataleipää ja avokadon kanssa se on vaan loistava pari. Smoothieen hurahti hieman liikaa tyrniä, mutta olipa sopivan kirpeä ja terveellinen.
Kommentit
Lähetä kommentti