Haagan Alppiruusupuisto

Tänään on tapahtunut monta viimeistä asiaa tälle keväälle.
Viimeinen varsinainen oppitunti on pidetty, viimeinen tukioppilaspuserrus on hoidettu ja lisäksi olen polkenut viimeisen kerran töistä kotiin. Tosin nämä kaikki asiat jatkuvat kyllä siten elokuussa. Suurempia muutoksia ei ole työrintamalla tulossa.

Jos viime viikko oli enemmän tai vähemmän kiireinen (Viimeiset arvosanat annettiin, otettiin vastaan viimeiset näytöt, säädettiin, käännettiin ja väännettiin. Jokainen opehuoneen opettaja oli varmasti enemmän tai vähemmän stressaantunut.), niin tämä viikko tuntuu ihastuttavan seesteiseltä.

Tänään pyöräillesäni Haagan läpi (viimeistä kertaa siis näin työmatkapyöräillen tänä keväänä) tajusin, että a) alppiruusut kukkii b) ajan näköjään aivan alppiruusupuiston ohi c) en mene tästä ohi aivan lähiaikoina ja d) olen aikonut mennä alppiruusupuistoon jo monena vuonna.

Pikajarrutus, pyörä parkkiin ja kiertämään alppiruusupuistoa. Alppiruusut eivät loppujen lopuksi olleet vielä aivan kukkimisen parhaassa vaiheessa, mutta sen sijaan atsaleat (jotka nekin kuuluvat Alppiruusujen sukuun) kukkivat todella hienosti.

Mutta oli niissä alppiruusuissakin jo eri vaiheessa olevia kukintoja.

Alppiruusupuistossa oli erikoinen tunnelma. Tiet menivät aivan lähellä, mutta jotenkin paikassa oli oma ilmapiirinsä. Alppiruusut olivat todella isoja ja niiden välissä puukäytäviä pitkin kävellessä tuli jotenkin viidakkomainen olo. Suosittelen käymään.

Alppiruusupuistosta löydät lisätietoja täältä