Tämän kesän varsinainen lomailureissu kera alamittaisten on nyt takana päin. Tänä kesänä reissumme suuntautui entiselle maatilalle eli mun kotikotiin. Aluksi vietimme pari päivää aikaa vanhempieni seurassa ja sitten, vanhempieni lähdettyä omalle kesälomareissulleen, keskenämme vielä kolme päivää.
Hassua, kuinka nämä kolme päivää olivatkin erilaisia verrattuna niihin lukemattomiin päiviin, joita olemme viettäneet kotikotonani vanhempieni ollessa paikalla. Omalla porukalla ollessa oltiin nimittäin lähes kuin mökillä. Mitä nyt tilaa oli huimasti enemmän ja välillä piti käydä lämmittämässä pannuhuoneessa, että saatiin lämmintä vettä. Etukäteen vähän mietittiin, että tuleekohan meille aika pitkäksi (oltiin siis valtuutettuja kasvien katselijoita, joten pois ei voitu noin vain hurauttaa), mutta pah. Ei todellakaan. Vikana päivänä nuorimmainen skideistä oli kovi pettynyt kuullessaan pois lähdön olevan seuraavana aamuna eikä parilla muullakaan tuntunut olevan lomapaikasta valittamista.
Aamupalan jälkeen lähdettiin aina liikenteeseen. Käytiin frisbeegolfaamassa, mutta hirmuisen muurahaislauman yllätettyä meidät, suunnattiin uimaan. Käytiin mustikassa, mutta 4 litran poimimisen ja hirmuisten paarmojen hyökkäysten jälkeen suunnattiin jälleen uimaan. Pyörittiin ympyrää ja mentiin muuten vain uimaan. Jännin uimareissu (skidien mielestä) suuntautui läheiseen pieneen jokeen. Itse koin palaavani lapsuuteni kesiin. Tosin tällä kertaa kipitimme rantaan sandaalit jalassa (itse lapsena ja teininä juoksin matkan avojaloin, nyt ei tuntunut kovin hyvältä ajatukselta) ja kävimme läpi monta kertaa jokiuimisen säännöt. Ja hyvin säännöt sisäistettiin; kukaan ei lyönyt polveaan tai päätään kiveen, kukaan ei sukeltanut myötävirtaan eikä kukaan lähtenyt virran mukana holtittomasti. Hauskinta niin itseni kuin skidien mielestä oli laskea virran mukana seuraavalle uimapaikalle. Tosin skidien mielestä se taisi olla myös aika jännää. Itse keskityin vain nauttimaan siitä, kuinka mukavaa ja rentouttavaa se onkaan.
Uiminen oli itse asiassa tämän lomailureissun poikkeavin osuus. Ilmeisesti kotikoti sai aikaan sen, että kävin itsekin monta monituista kertaa uimassa (ihan kuin lapsena). Normaaliolotilassa en nimittäin kovin mielelläni kahlaa suhteellisen kylmään veteen, hrrr... Tällä kertaa kuitenkin itsekin uskoin lauseen, että kyllä se vesi kohta tuntuu paljon lämpimämmältä (ja niinhän se tuntuukin). Olipa se mukavaa.
Ehdimme myös nauttia lomaillessamme maan antimista. Perunoita kaivettiin, mansikoita poimittiin, kurkkuja noukittiin ja porkkanoita nostettiin maasta. Ja kaikki oli aivan mielettömän hyvää. Grillasimme puugrillissä ja wokkasimme kasviksia. Porkkanoita inhoavakin tyyppi veteli wokattuja puolikkaita oransseja juttuja ilomielin. Loma tekee ihmeitä.
Ja tokihan me käveltiin myös paljon. Sattui nimittäin sopivasti että Pokémon Go sattui juuri sopivasti ilmaantumaan Suomeenkin. Ladattiin koko poppoo pelit ja se osoittautui yllättävän hyväksi ideaksi. Voin todeta, että esiteinistäkin kuoriutui paljon miellyttävämpi persoona, kun on vertailtu saatuja Pokémoneja ja kerätty kilometrejä munien hautomiseksi. Kävelyvastaisikin skideistä on kävellyt mukisematta vaikka kuinka pitkiä matkoja, kun ollaan suunnattu sopiville apajille. Sanovat mitä sanovat, mutta kyllä tämä on ollut yllättävän hyvä keksintö (ja hei, nuo minimittaiset ovat jokainen poimineet myös niitä mustikoita ja keränneet mansikoita, joten muutakin ovat kyenneet tekemään :D)
Iltaisin heivasin Pokémonit syrjään ja nautin omasta ajasta. Katselin laskevaa aurinkoa teekupposen ja kirjan kera. Yllättävää kyllä, mutta mun iltahetkiä ei häirinnyt yksikään hyttynen (lieneekö pöydällä valmiina ollut hyttysmyrkky toiminut pelotteena), vaikka muuten niitä riitti kiusaksi asti.
Olen hämmentynyt, tämä lomareissu ylitti kaikki odotukset.
Kommentit
Lähetä kommentti