Mustikkaan, mustikkaan (tai sitten sieneen)

Viikonloppuna meillä oli yhtäkkisesti muutama tunti täysin ylimääräistä aikaa. Aluksi ajattelimme suunnata Porvooseen päiväkävelylle, mutta kantarellien kerääminen alkoikin sitten houkuttaa enemmän. Suuntasimme siis Sipooseen metsikköön ja yritimme löytää niitä kantarelleja.

Netistä olin selvitellyt etukäteen, että kantarellit viihtyvät koivumetsissä. Koivumetsiä siis etsittiin. Ja koivumetsiä löydettiin. Ja mustikoita. Ja apiloita täynnä olevia aukeita. Ja hassuja perhosia. Ja kukkia. Ja puolukanvarpuja. Ja 4 sientä, joista yksikään ei ollut kantarelli. Eikä yhtä ainutta kantarellia.

Olimme ehkä hieman liian lähellä asutusta, koska mustikka-alueetkin oli aika hyvin kerättyjä. Luultavasti siis kantarellitkin olivat päätyneet jo muiden ihmisten keräämiksi. Pari hyvää mustikkapaikkaa, jotka olivat jääneet muilta huomaamatta, kuitenkin löydettiin. Ei siis täysin turha reissu. Ja sitä paitsi, metsässä oli oikein kiva kävellä. Hieman harmiteltiin, ettei lähdön tohinassa tajuttu tehdä eväsleipiä mukaan. Olisivat nimittäin sopineet meidän sieniretkeen (hah) kuin nenä päähän.

Ja edelleenkään en ole siis eläissäni kertaakaan kerännyt yhtään kantarellia...