Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.
Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.
Vallisaari on ylesölle auki osittain, mutta joissakin osissa on liikkuminen ehdottomasti kielletty. Maasto on tutkittu ja tiedossa on monia huonokuntoisia tai muutoin vaarallisia rakenteita ja paikkoja. Ilmeisesti nämäkin paikat saattavat joku kaunis päivä avautua yleisölle. Tällaiset alueet on kyltitetty todella hyvin. (muokattu 4.9., kun sain lisäinformaatiota) Ja se luonto oli niin ihastuttavaa (missään en ole muuten nähnyt niin isoja saniaisia), että toivoisin ihmisten kunnioittavan saarta ja kulkevan lähinnä polkuja pitkin.
Saaressa ei saa tehdä tulta, mutta eväiden syömiseen se on aivan loistava paikka. Saaresta löytyi piknikpöytiä runsaasti ja mekin pääsimme pöydän ääreen syömään brunssimme. Tällä kertaa brunssiimme kuului perunasalaattia, karjalanpiirakoita, juustoja, patonkia jne. Masut olivat vaihteeksi täynnä.
Saarelta löytyy myös kahviloita ja kuivakäymälöitä. Kaikki on suunniteltu todella hyvin. Tätä ei voi kuin peukuttaa. Vallisaareen pääsee vielä JT-linen vesibusseilla 4.9. saakka päivittäin ja tämänkin jälkeen vielä kahtena viikonloppuna. Suosittelen tutustumaan.
Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.
Vallisaari on ylesölle auki osittain, mutta joissakin osissa on liikkuminen ehdottomasti kielletty. Maasto on tutkittu ja tiedossa on monia huonokuntoisia tai muutoin vaarallisia rakenteita ja paikkoja. Ilmeisesti nämäkin paikat saattavat joku kaunis päivä avautua yleisölle. Tällaiset alueet on kyltitetty todella hyvin. (muokattu 4.9., kun sain lisäinformaatiota) Ja se luonto oli niin ihastuttavaa (missään en ole muuten nähnyt niin isoja saniaisia), että toivoisin ihmisten kunnioittavan saarta ja kulkevan lähinnä polkuja pitkin.
Saaressa ei saa tehdä tulta, mutta eväiden syömiseen se on aivan loistava paikka. Saaresta löytyi piknikpöytiä runsaasti ja mekin pääsimme pöydän ääreen syömään brunssimme. Tällä kertaa brunssiimme kuului perunasalaattia, karjalanpiirakoita, juustoja, patonkia jne. Masut olivat vaihteeksi täynnä.
Saarelta löytyy myös kahviloita ja kuivakäymälöitä. Kaikki on suunniteltu todella hyvin. Tätä ei voi kuin peukuttaa. Vallisaareen pääsee vielä JT-linen vesibusseilla 4.9. saakka päivittäin ja tämänkin jälkeen vielä kahtena viikonloppuna. Suosittelen tutustumaan.
Kommentit
Lähetä kommentti