Siirry pääsisältöön

iltakävelyllä Uutelassa

Ekan työviikon jälkeen pää kaipasi kovasti rentoutumista. Viikonloppuna sitä onneksi olikin. Viikonloppu oli niin kiva ja rentouttava, että tällaisia pitäisi olla lisääkin. Mutta nyt ensin perjantaista.

Perjantai-illalla halusimme tehdä H:n kanssa jotakin kivaa yhdessä. Mietimme etukäteen Flamingon kylpylään menemistä, mutta hyvän sään johdosta ulkoilu vei voiton. Ihan vähän ulkoilun valitsemiseen vaikutti myös ystävämme Pokémonit...  Pienoisen arpomisen jälkeen päätimme hurauttaa autolla Vuosaareen ja suunnata kävelemään Uutelaan. Uutela sopii tähän kesään kuin nenä päähän, koska olemme H:n kanssa käyneet siellä retkeilemässä yhdelle ekoista treffeistämme. Tällä edellisellä visiitillä emme kuitenkaan kiertäneet koko luontopolkua, joten asia piti korjata.


Kävellessämme katselimme hieman opastauluja, mutta emme näköjään kovin tarkkaan (ja etukäteen emme olleet tällä kertaa tutustuneet kohteeseen ollenkaan). Luontopolun kahdeksikon muoto nimittäin pääsi vähän yllättämään. Sateen uhkan leijuessa yllä mietimme muutamaan kertaan, koskakohan päädymme takaisin lähtöpisteeseen. Turhaan huolehdittiin, kyllä se lähtöpiste löytyi.

Uutelan luontopolku koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen lenkki on 2,5 km ja toinen 1,5 km. Reitti oli todella kiva. Maisema vaihteli sopivasti ja polku oli helppokulkuinen (ihan hyvin pystyi välillä kävelemään puhelin kädessä ja pyydystämään pari pokémonia...). Polku kulki välillä meren rannassa ja välillä metsän keskellä. Löytyi rantakallioita, ihania puita ja kukkia. Vastaantulijoitakin muutama, mutta yllättävän vähän.

Loppujen lopuksi vietimme Uutelassa 2 tuntia ja viihdyimme sen verran hyvin, että sään salliessa taidamme suunnata paikalle uudestaan. Uutelasta on myös tehty opas, jonka voi ladata täältä. Taidan itse tulostaa sen lapsireissulle mukaan, näytti olevan sen verran mielenkiintoista tietoa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj