Tänä vuonna syksyn saapuminen pääsi ehdottomasti yllättämään. Väittäisin, että niistä yhdeksästä aiemmasta syksystä (mihin tämä aika oikein vierii???), kun olen opena aloittanut koulun elokuussa, ei yksikään ole ollut näin kylmä ja sateinen. Melkein poikkeuksetta olen aloittanut ensimmäiset työpäivät mekoilla tai kesähousuilla. Nyt on pitänyt olla oikeasti pitkät housut ja pitkähihainen paitakin töissä.
Ennen syksyn saapumista ehdittiin kuitenkin oikeasti nauttia vielä kesäpäivistä. Viimeiset viikot eivät ehkä olleet kovin lämpimät, mutta aurinko ainakin paistoi. Ehdimme nauttia kesäpäivistä Turun suunnalla. Kuunnella laineiden liplatusta laituriin. Ihastella tähtitaivasta. Yrittää tutustua Turun suunnan lehmiin (ne ei oikein lämmenneet meille), nauttia ystävien seurasta. Nauraa, laulaa, nukkua liian vähän.
Ja mikä fiilis on mökkeillessä hipsiä aamulla rantaan (ei, en mennyt uimaan. Vesi oli h y i s t ä.). Viritellä muurikka lämpenemään ja katsella vierestä, kun herkkuaamiainen valmistuu. Kuvitelkaa nyt: munia, pekonia, sieniä ja paahdettua leipää. Ja tämä kaikki nautittuna auringonpaisteessa merta katsellessa. Näihin fiiliksiin on hyvä palata näin vesisateen keskellä.
Ehdimme myös viettää kasaribileitä. Talo oli täynnä toinen toistaan karmaisevammin pukeutuneita ystäviä. Pöydässä oli tarjolla makaronisalaattia, pizzaa (tietenkin jokainen maustettuna aurajuustolla ja ananaksella) ja voileipäkeksejä.
Drinkkipöydästä löytyi ohjeet ihastuttaviin kasaridrinkkeihin (Ampiainen oli yllättävän hyvä, muut ei niinkään...). Stereoista tulvi 80-luvun hittejä. Ja koska vierasjoukko oli ikäjakaumaltaan laaja, päästiin myös kuulemaan paljon aitoja kasarimuistoja (itselläni ne ovat aika vähäiset, alle 10-vuotiaana ei ehkä ihan sitä maailmaa vielä hahmota). Niin, ja sitten me yllätettiin vieraat kertomalla menneemme naimisiin. Kasaribileistä kuorituikin siis jonkinlainen omituisempaakin omituisempi hääjuhla. Ja meitä myhäilytti; olimme kuitenkin onnistuneet pitää asian salassa yli kuukauden.
Olihan se päivä. Ja olihan se kesä.
Ennen syksyn saapumista ehdittiin kuitenkin oikeasti nauttia vielä kesäpäivistä. Viimeiset viikot eivät ehkä olleet kovin lämpimät, mutta aurinko ainakin paistoi. Ehdimme nauttia kesäpäivistä Turun suunnalla. Kuunnella laineiden liplatusta laituriin. Ihastella tähtitaivasta. Yrittää tutustua Turun suunnan lehmiin (ne ei oikein lämmenneet meille), nauttia ystävien seurasta. Nauraa, laulaa, nukkua liian vähän.
Ja mikä fiilis on mökkeillessä hipsiä aamulla rantaan (ei, en mennyt uimaan. Vesi oli h y i s t ä.). Viritellä muurikka lämpenemään ja katsella vierestä, kun herkkuaamiainen valmistuu. Kuvitelkaa nyt: munia, pekonia, sieniä ja paahdettua leipää. Ja tämä kaikki nautittuna auringonpaisteessa merta katsellessa. Näihin fiiliksiin on hyvä palata näin vesisateen keskellä.
Ehdimme myös viettää kasaribileitä. Talo oli täynnä toinen toistaan karmaisevammin pukeutuneita ystäviä. Pöydässä oli tarjolla makaronisalaattia, pizzaa (tietenkin jokainen maustettuna aurajuustolla ja ananaksella) ja voileipäkeksejä.
Olihan se päivä. Ja olihan se kesä.
Onnea tuhannesti ja riemukasta avioliittoa :)
VastaaPoistaKiitos :)
Poista