Lukukauden loppu häämöttää

 Ja jostain kumman puskista se viimeinen kouluviikko ilmaantui taas. 4 työpäivää jäljellä ja ihana kauan kaivattu loma alkaa. Nämä viimeiset viikot ennen joulua ovat aina yhtä järkyttäviä. Ne menevät järkyttävän nopeasti ja ovat järkyttävän kiireisiä. Ja mun opetus on järkyttävän huonoa.

Aina ennen joulua ilmaantuu se kohta, kun en yksinkertaisesti ehdi/muista suunnitella oppitunteja. Tosin tällä työkokemuksella ne tunnit kyllä menevät aivan omalla painollaan ja on myös ihmisenä helpottavaa huomata, että ne tunnit menevät oikeastaan aika hyvin lähes nollasuunnittelulla. Ei sillä, milloinkaan muulloin en hyväksy itseltäni tällaista, mutta näin lukukauden lopussa kyllä. Ja mikä sitä aivokapasiteettia sitten syö? Se, kun oppilaat alkavat olla helisemässä tässä vaiheessa vuotta. Tapahtuu omituisia asioita, joihin pitää yrittää ehtiä puuttua, juuri silloin, kun ne tapahtuvat. Välitunnit ja osa oppitunneistakin menee siis johonkin aivan muuhun kuin opetustyöhön. Sitten ne kokeet. Niiden valmistelu, pitäminen ja korjaaminen ovat aina oma operaationsa. Ja kokeisiin liittyen panikoivat oppilaat, joita yritän ehtiä auttaa parhaani mukaan, niin usein kuin vain ehdin. Eli aika paljon oppituntien ulkopuolella. Ja sitten se väsymys. Syyslukukausi on aika pitkä ja kunnon taukoja ei ehdi oikein olla. Pää on siis aivan liian täynnä.

Mutta kyllä se oma pää kulkee mukana. Usein hieman jälkijunassa, mutta kyllä se sieltä tulee. Kerron oppilaille, minne laitan talteen kevättä varten mitäkin. Ihan vain siltä varulta, että he vaikka vahingossa muistaisivat (itse en kuitenkaan, se on varmaa). Ja niin se l o m a. Se on jo melkein täällä.

Tämän postauksen kuvat otin keskellä yötä, kun hiippailin kotiin ihanista pikkujouluista. Oli pimeää ja lunta satoi silleen hiljalleen. Oli pimeää, mutta lumi loi ihanaa valoa. Sopii hyvin tähän pienoiseen stressitilaan...