Oi, hyasintti

Hyasintti, se kukka, jonka yhdistän ehdottomasti jouluun. Jopa enemmän kuin joulutähden. Hyasintti on pitänyt lempijoulukukkapaikkaa sydämessäni jo lapsesta saakka. Sikäli erikoista, koska meillä ei ole hyasintteja pahemmin kotikotona ollut sen jälkeen, kun puolella suvusta alkoi olla erilaisia astmadiagnooseja.

Lapsuuden jouluun kuului kuitenkin aina joulukukkaostoksilla käynti paikallisessa kukkakaupassa ja hyasintti tuoksui siellä mielestäni niin ihanasti. Alakouluikäisenä sain joku joulu hyasintin omaan huoneeseeni ja se jäikin viimeiseksi kerraksi. Pienessä suljetussa tilassa (huoneeni oli kyllä yksittäiseksi huoneeksi aika iso, muttei tarpeeksi iso hyasintille) hyasintin tuoksu oli ehkä hieman liikaa.

Kului vuosia ja aina kaupassa ihastelin nupullaan olevia hyasintteja (en osaa edes sanoa, että mikä niissä niin vetoaa...). Ja vasta tänä vuonna tajusin, että nythän voin ihan vapaasti ostaa hyasintin. Meidän lähipiirissä kukaan ei ole asmaatikko eikä kärsi hajuherkkyydestä. Joten hakiessani eräs ilta banaaneja ja maitoa, nappasin mukaan myös hyasintin. Ja nyt lähinnä hymyilyttää, että kuinka en ole aiemmin tajunnut sellaista itselleni hankkia. Sen verran paljon se tuottaa hyvää mieltä vanhassa arabian kannussa.

Tätä hyasinttia on nimittäin ihasteltu paljon. Tuoksuteltu. Katseltu. Melkein tekisi mieli käydä ostamassa vielä toinenkin. Ihan vain siltä varalta, että tämä yksilö sattuisi kuolemaan.